Kaipaisin vähä jeesiä/tukea/apua kuinka tulla ulos kaapista. Oon siis homo ja kinda tulin vanhemmilleni noin vuosi sit kaapista paitsi että kun en ollu ihan varma, miten asiaan suhtauduttaisiin, pehmensin ”järkytystä” sanomalla olevani bi. Ehkä vähä tyhmää mutta pakko oli jotain sanoo koska olo oli koko ajan tuskainen kun en kenellekään ollu kertonu. Alkureaktio oli aika jäätävä, ei selkeesti ollu mitään aavistusta aiemmin heillä mut lopulta kyllä sanoivat että oli hyvä että kerroin ja että se ei muuta mitään. Kuitenkin mua kiellettiin kertomasta kenellekään muulle: en saa kertoa kavereilleni (okei, siihen ne ei voi vaikuttaa, kerron jos kerron), mutten myöskään saa kertoa veljelleni joka on vain kaksi vuotta nuorempi. Asia voi kuulemma olla vaikea ymmärtää ja hän voi mennä sekaisin (en ymmärrä miten).
Nyt oon vähä epätietoinen mikä on lopputulema. Osaltani oon aiheuttanut tilanteen itse kun valehtelin omasta suuntautumisestani mutta myös vanhempien reaktio herättää outoutta: mut kuulemma hyväksytään sellaisena kuin olen, mutta asia on silti salattava kaikilta muilta. Sukulaisistani osa on varmasti homofobisia joten heidän osaltaan ymmärrän, en ehkä itsekään olisi valmis heille kertomaan. Silti salailu tässä kohtaa tuntuu edelleen raskaalta ja ilmapiiri on sellainen ettei asiasta mielellään enää puhuttaisi. Mua myös ärsyttää kun sukulaiset aina kysyvät tyttöystävästä että onko sellaista ja aina tekisi mieli vastata että ei ole eikä tule. Nyt kesälläkin on luvassa omat yo-juhlat ja hirvittää jo pelkkä ajatuskin siitä että koko suvun inkvisitio on siellä kyselemässä kaikkea henkilökohtaista (johon mua on nyt kielletty rehellisesti vastaamasta).
Toisaalta haluaisin päästä tästä vankilasta ulos mut en tiiä miten se vaikuttaisi muihin ihmissuhteisiini. Kavereiden uskoisin suhtautuvan myönteisesti, kuten myös veljeni (vaikka onhan siinä tietysti sisäistettävää). Melkoisen pitkä pohjustus mut kiinnostaisi kuulla millaisia kokemuksia muilla on ollu kaapista ulos tullessaan, kaikki tarinat käy :) Jos on jotain neuvoja, otan niitäkin mielelläni vastaan. Kiitos kun luit ja kiitos jos vastaat!
Tulin pari vuotta sitten kaapista. en kyllä tiedä tajusko mun vanhemmat sitä, koska ase oli vähän ohimennen ja se mietityttää mua vieläkin. Uskon kyllä että vanhemmat suhtautuu asiaan hyvin, mutta en oo vaan vielä saanu aikaan mainittua asiasta uudelleen.
Mulla ei oo mitään fiksua neuvoa tähän väliin, mutta toi miten sun vanhemmat suhtautuu asiaan on suoraan sanottuna *** homofoobista. Sun vanhemmat ei voi estää sua rehellisesti kertomasta KENELLEKKÄÄN. Miks sun pitäis peitellä sun seksuaalisuutta yhtäkkiä jos et oo hetero???? Anteeks että mulla ei oo mitään hyviä neuvoja mutta toivottavasti asiat selvenee ja tsemppiä♡♡♡♡♡
Yks kaveri oli päässy lehteen ja valitti aukeaman verran siintä miten vaikeeta on sateenkaari nuoren elämä ja perustellakseni perheelle miks se on täyttä kuraa kerroin olevani bi eikä se oo elämää vaikeuttanu. Ne tuntu yllättyneen ja siskon reaktio oli I knew it
Hellou!
Siis mulla on semmonen etten voi kertoo kellekkään paitsi joillekki frendeille.
Sit multa kans kyseltii onko ketää poikaa kiikareissa tai onko poikaystävää tms/yms.
Ja yhtenä päivänä päätin vaan vastata että ei ole eikä tule.
Ja väitin että mun mielestä pojat on ällöttäviä, vaikka en mä ny oikeesti niin ajattele(… aina…) joskus ehkä…
Sitä ennen olin kyllä sanonut etten halua lapsia.
Sitten vanhemmat kysy että entä jos se kumppani haluaa.
Ni sanoin etten aio sellastakaan hommata.
Mut mul on kyllä tyttöystävä, ettääää ööö… joo!
Ciaó!