Siirry sisältöön
Ankka

Mä oon 14v tyttö ja mä vihaan itteeni ihan kauheesti. Vihaan mun v****** arpia, vihaan mun naamaa, vihaan mun hiuksia, vihaan ihan kaikkee mussa. Musta vaan tuntuu välillä että ois vaan parempi jos pelkästään mun kaksosveli olis syntynyt, kaikki ois varmasti ilosempia. Tuntuu ettei mussa ole ikinä mitään hyvää vaan aina mussa on joku vikana. Oon koulussa vaan se nolo tyttö, kenen kaveri kukaan ei haluu olla. Tuntuu ihan hirveeltä olla minä, oisin mieluiten ihan kuka muu vaan.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Moi!

Kiitos, kun rohkeasti kirjoitit tänne. On surullista kuulla, että sinulla on noin paljon ikäviä ajatuksia itsestäsi.

Ulkonäköpaineet ovat valitettavan yleisiä ja ne voivat saada uskomaan, että pitäisi näyttää jollakin tavalla erilaiselta. Jokainen on kuitenkin aivan täydellinen ja riittävä juuri sellaisena kuin on, myös sinä, vaikka juuri nyt tuntuisi vaikealta ajatella itsestään mitään hyvää. Oli ikävä kuulla, että koet, ettei kukaan halua olla kaverisi. Ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden kokemukset voivat tehdä olon vielä kurjemmaksi, mutta se ei tarkoita, että sinussa olisi mitään vikaa.

Mainitsit myös, että sinusta tuntuu, ettei sinussa ole ikinä mitään hyvää ja sinussa olisi aina jokin vikana. Onko sinulla sellainen olo, ettet kuule mitään hyviä asioita läheisiltäsi? Ikävää, jos näin on, sillä jokaisessa on jotakin hyvää ja sitä on myös tosi tärkeää kuulla aina välillä.

Vaikeiden ajatusten ja tunteiden kanssa ei pidä jäädä koskaan yksin ja onkin tärkeää, että kirjoitit niitä auki tänne. Toivoisin, että rohkaistuisit jakamaan tuntemuksiasi myös jonkun luotettavan ja turvallisen aikuisen kanssa. Joskus jo omista ajatuksistaan puhuminen voi keventää oloa sekä silloin sinun on mahdollista saada myös lohtua ja tukea. Miltä sinusta tuntuisi siis jutella näistä ajatuksista jonkun oman läheisen aikuisen kanssa?

Tukea on saatavilla myös koulun oppilashuollolta, esimerkiksi koulukuraattorilta. Itsetuntohaasteiden sekä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tuntemusten kanssa ei pidä jäädä yksin!

Jos haluat purkaa ajatuksiasi nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit ottaa yhteyttä myös meidän palveluihimme Nuortennetissä. Meillä on täällä Lasten ja nuorten puhelin 116 111, chat ja nettikirjepalvelu, joissa voi jutella ihan mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/

Olet tärkeä ja arvokas! <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Panda

Moi Ankka.

Itselläkin oli samat olot samassa iässä ja olihan se oikeasti aika vaikeaa. Ihan niihin oloihin on ok pyytää tukea ja apua.

Olet myös yläasteella aikana jolloin ihmiset ovat yksinäisempiä kuin koskaan eikä edes asiantuntijat tiedä mikä on vialla. Se on rankka paikka käydä läpi epävarmuuksiaan mutta meno ja hyväksynnän taso parantuvat aivan älyttömästi mitä vanhemmaksi tulet. Tämä ei kestä ikuisesti, koko elämäsi ei tule olemaan itseinhoa ja surua vaan se muuttuu koska ajan kanssa sinäkin muutut. Se muutos on myös nopea, älä huoli.

Vastaa aiheeseen: Vihaan itseäni

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top