Tänään mun kämppis kerto ..
Tää jätkä (16v) on yks mun parhaista kavereista eikä mulla ollu mitään hajua et se tekee sitä. Ei se nyt sillee mitenkään yllätyksenä tullu, mut silti oikeesti huolettaa. Kaikista eniten vituttaa se, että sillä on syytä siihen, ei se et se tekee sitä. Mä nyt vaan halusin jakaa tän, koska vaikka mulla on toimintasuunnitelma valmiina, ni on pakko venttaa jonnekin. Mut siis aattelin tehä about näin:
1) Kertoo sille et mä tiedän siitä.
2) Sanoo sille et mulle voi puhua jos se haluu/tarvii, tai että puhuis ees jollekulle, jonka ei tarvi olla mä. Sille voi olla helpompaa puhuu jonkun toisen kanssa.
3) En pakota sitä mihinkään.
4) Sen sijaan et valvoisin, mä aion yrittää vaikuttaa sen syihin.
5) Olla yleisesti tukena ja yrittää saada sen asioita kuntoon.
6) En kritisoi. Mulla itellä oli joskus sellanen kausi.
7) Tarkkailen tilannetta. Sille voi olla tukea siitä et joku välittää tsekkaa sen voinnin ilman että saarnaa koko ajan.
8) Halaan sitä vähän useemmin, hipsuttelen sen hiuksia yms. vastaavaa. Ite ainakin kaipailin moista mun pimeenä aikanani. ..ja kokonaisuus on kaunis ihminen niin sisältä kuin ulkoakin. Eikä kukaan oo täydellinen.
9) Kerron sille et se on mulle tärkee ja et mä rakastan sitä, teki se mitä hyvänsä.
Mä toivon et joku lukee tän ja pystyy sen avulla auttaan jotain muuta, tai saamaan itse apua. Onnea koitokseen, älkää lannistuko. Tää on hidasta työtä ja voi kestää vuosia.
[osa tekstistä poistettu]
noita kaikkia mä oon yrittäny mun kaveria kohtaa.
ei, se vaan jatkaa viiltelyä ja menee itkee sen muille kavereille et estän sen elämää. nyt se sai vanhan kaverinsa takas ja hylkäs mut. sinne meni mun vikaki kaveri ja nyt mul on samatilanne ku sil enne; itsetuhoisuus, masennus. no can do, elä tai kuole.
