En jaksa… Mua kiusataan koulussa, eikä mulla oo yhtään kaveria. Ne harvat, jotka ei kiusaa, ignooraa täysin ja se satuttaa mua ihan yhtä paljon. Siis ei mua haittaa, jos joku ei välitä, mut… on vaan juttuja, joita ei voi selittää ruudun läpi. Mitä pitäis tehdä, kun mulle huudellaan käytävällä jatkuvasti ”painu vittuun siitä, helvetin runkkari” ja ”tapa ittes, saatanan huora”? Oon kertonu tästä koulukuraattorille ja kolmelle opettajalle, mutta kukaan ei ota mua tosissaan. Mitä H*LVETTIÄ tää tarkottaa? Mitä mun pitäis tehä? En oikeesti jaksa enää. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. En jaksa. VITTU, EN JAKSA. Yleensä lukittaudun välkäksi vessaan tai kysyn opelta, voinko auttaa sitä vaikka hakemaan varastosta jotain. Ne on ainoita hetkiä, kun kukaan ei uskalla huudella mitään tai lyödä. Ei ne USKALLA aikuisten nähden. Vessan oveakin ne voi korkeintaan hakata ja potkia, mutta ei pakottaa avaamaan (ainakaan yleensä). Vanhemmatkaan ei usko, vaikka oon kertonu monta kertaa. Tuntuu, että ketään ei vittu kiinnosta mun ongelmat…
Hei!
Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi. Olen tosi, tosi pahoillani kaikkien aikuisten puolesta, jotka eivät pidä sinun puoltasi tai huolehdi sinun turvallisuudestasi. On todella väärin, että joudut kestämään koulussa tuollaista kohtelua.
Olet tehnyt aivan oikein kertoessasi tilanteestasi vanhemmille, kuraattorille sekä opettajille. Jonkun täytyy puuttua kiusaamiseen. Olisiko vielä joku opettaja, jolle et ole kertonut? Entä terkkari ja koulun rehtori, joka on opettajien esimies? Entä onko koulussasi tukioppilaita? Heidänkin tehtävänään on pitää huolta, ettei koulussa ole kiusaamista ja myös heidän puoleensa voit kääntyä. Yksi mieleeni tuleva keino olisi myös laittaa yhteinen viesti Wilmassa (jos koulussanne on käytössä se tai muu vastaava) ja kirjoittaa siinä kaikille opettajillesi, terkkarille, kuraattorille ja rehtorille yhteisesti kiusaamisestasi ja kysyä, mitä he aikovat tehdä jatkossa, jotta voisit käydä turvallisesti koulussa?
Jokaisessa koulussa pitää lain mukaan olla kiusaamisen vastainen suunnitelma ja koulun aikuisten tehtävä on huolehtia oppilaiden turvallisesta koulunkäynnistä. Tuo suunnitelma on julkinen asiakirja ja voisit pyytää sitä nähtäväksi. Voit myös sanoa, että teet opettajista kantelun, mikäli koet etteivät he tee heille kuuluvia tehtäviä eli takaa sinun turvallisuuttasi koulussa. Myös lapsi voi tehdä kantelun. Löydät oikeusasiamiehen lapsille ja nuorille suunnatut sivut googlaamalla ”kantelu oikeusasiamies lapsi”.
Erityisesti, jos kiusaaminen on fyysistä, voit tehdä siitä ilmoituksen poliisille. He itse asiassa suosittelevat, ettei koulu ratkoisi fyysiseen väkivaltaan liittyviä tapauksia itse, vaan että niistä tehtäisiin aina rikosilmoitus. Ilmoituksen tekemiseen netissä vaaditaan verkkopankkitunnukset, mutta jos asut lähellä poliisilaitosta, voit myös mennä sinne paikan päälle. Ilmoitusta varten olisi hyvä, jos olisit merkinnyt tarkasti muistiin tapahtumat ajankohtineen. Poliisin ottaminen mukaan on selkeä merkki kiusaajille, että heidän toimintansa on yksinkertaisesti väärin eikä se saa jatkua. Jos fyysisestä väkivallasta jää jälkiä, on tärkeää kuvata jäljet tai käydä näyttämässä niitä terkkarille tai päivystykseen, jolloin niistä jää merkintä tietokantaan.
Olen todella pahoillani, että olet tässä tilanteessa aivan yksin ja että tuntuu siltä, että joudut itse huolehtimaan omasta turvallisuudestasi koulussa. Näin ei missään nimessä pitäisi olla. Toivonkin sydämestäsi, että löytäisit koulustasi jonkun aikuisen, joka alkaisi pitämään sinun puoliasi. Tai sitten voit miettiä, onko sinulla sukulaista (tätiä, setää, kummia tai isovanhempaa), jolle voisit tästä kertoa ja sanoa, ettei kukaan auta sinua.
Voit myös aina soittaa meille tai tulla chattiin juttelemaan. Numeromme on 116 111 eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Saat jutella niin kauan, kun haluat tai soittaa niin usein, kuin hyvältä tuntuu. Yhteydenotot ovat aina anonyymejä ja luottamuksellisia. Voimme myös tehdä sinusta ja kohtelustasi lastensuojeluilmoituksen, mutta vain, jos haluat. (Sellaisen toki voit tehdä myös itse oman kuntasi nettisivuilla ja kokeilla, jos siitä olisi apua.)
Olet tärkeä ja haluankin valaa sinuun uskoa, että tässä maailmassa on myös hyviä ihmisiä ja heitä, jotka haluaisivat taatusti olla kaverisi, jos vain oppisivat tuntemaan sinut.
Lämpimin halauksin ja sinua ajatellen
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä