Eli siis joo
Mä oon jo pitkään miettiny et haluisin olla hyvä lapsi, oikeestaan täydellinen niin et mun vanhemmat kehuis mua ja tälleen aattelis musta hyvää ja olis ylpeitä. Ja haluisin muutenki olla parempi ihminen. Mutta musta tuntuu et koska oon jo 15v ja oon kiroillu tosi paljon ja mun luonteeseen kuuluu se et oon tosi impulsiivinen ja hermostun helposti, niin pelkään et se että mä yhtäkkiä alkasin olemaan hyvä ja parempi ja täydellinen ihminen nii ei vakuuttais mun vanhempia ja ne (muut maailman ihmiset mukaanlukien) muistais kumminkin mut vaan sellasena mitä oon ollut :/
Ja oon siis tehnyt kaikkia suunnitelmia ja asettanu tavotteita mitä hyvää voisin tehdä tänään esim olla aktiivinen koulussa tunneilla mut tuntuu et jotenki epäonnistun. koska rupeen aatteleen et on liian myöhästä olla. ja kumminkin joka päivä mokaan jotenki
Öh en tiiä miks kirjotin tän ja varmaan unohinkin jotain, kiitos kun luit
Moi! Mäkin usein aattelen, että haluun muuttaa itseäni jossain ja samaistun tähän tosi paljon. Sun ei ole pakko olla jotain muuta, mitä et ole ja sun vanhempien pitäis arvostaa suo omana itsenäsi. Ymmärrän, että on aika vaikea muuttua, mutta toisaalta, et menetä mitään kokeilemalla esim. tuntiaktiivisuutta. Ehkei vanhempasi huomaa sitä heti, mutta jos rupeaa tulemaan esim. tuntiaktiivisuus merkintöjä, voithan itse muistuttaa vanhempiasi siitä. Tsemppiä 💓💓
