Oon ihan poikki. En jaksa käydä koulua enkä muutenkaan oikein yhtään mitään. Mua ei kiinnosta elää, koska oon väsyny kaikkeen mitä mun elämässä on tapahtunu. Äiti ja isä riitelee vähän väliä ja humalassa niiden tappelut on ihan sairaita. En asu enää kotona, mutta oon huolissani mun veljestä. Kuinka sen käy ku se joutuu näkemään samat asiat mitä ite oon joutunu näkemään. Sitten siitäkin tulee pian tällanen väsyny lurjus josta ei oo mihinkään. Mun vanhemmat ei ees aio selvittää asioitaan, oon alkanu toivomaan että ne eroais, koska tätä ei enää kukaan jaksa. Ne ei ymmärrä kuinka paljon niiden tappelut vaikuttaa lapsiin. Etenkin mun pikkuveljeen. Mä oon jo pilalla, mutta en halua että mun velikin vaan väsyy ja turhautuu kaikkeen. En halua, että siitä tulee vihainen, väsynyt ja katkera niinku ite oon.
Haluisin olla onnellinen ja nauttia elämästä. On vaan yksi elämä ja se pitäs elää niin että voi olla onnellinen. Oon vaan ihan umpikujassa kaikkien näiden asioideni kanssa. Mulla ei oo motivaatiota yhtikäs mihinkään. Haluan vaan kaatua jonkun käsivarsille ja käskea poistaa kaikki huonot muistot ja kipeät asiat musta.
Mulla on sama ongelma. tosin asun viel kotona -.- Mä oon nyt sanonu suoraan mun vanhemmille että tässä ei ole mitään järkeä ja se niiden riitely vaikuttaa meihin kamalasti. Ne on alkanu miettiä tilannetta.. sun varmaan pitäs tehä samoin.
juu, oon mä niille sanonu monestikin mutta ne haluaa kait kiduttaa meidätki hengiltä siinä ohessa ku kiduttavat toisiaan ja tuhlaavat elämänsä moiseen paskaan.
