Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Mulla sama kans. Kouluun ei kiinnosta mennä, läksyt unohtuu, kokeista paskoi numeroita. Haluais vaan kadota maan pinnalta kokonaan. Koulussa vanhat ”kaverit” jaksaa aina muistuttaan eskari ajoista, kun en syö mitään. Köksän tunnilla samaset tyypit haukkuu lytyks, jos en tykkää jostain ruoasta. Kaverit ymmärtää jonkin verran. Wilmamerkintöjä tulee paljon, kun ei jaksa keskittyä, nukkuu ja on muuten vaan levonton olo. Ipettajat ei ymmärrä. Kotia pelottaa mennä vanhempien reaktion takia wilmaviesteihin. Kaikki mistä ennen on tykännyt koulussa on nykyään tosi nuupahtaneita juttuja. Vanhemmille pelottaa kertoa asioita, koska ”ei ennenkään saanut tehdä niin” mulla on aika paljon sisaruksia, joten en oo aina saanut huomiota. Se sit kostautu ja aloin olemaan todella iso pelle. Oon yrittäny lopettaa sen mut se on kuin joku aine joka tekee hyvän olon. Paras kaveriki alko olemaan kiusaajani kans enemmän nyt seiskalle mentessä ja se on kertonut oahimmat salaisuuteni sille. Pelkään et oon menettämässä sen mitä oon todella pitkään haaveilut saavani. Tää mun huoli on niin pieni, etten tiiä mitä tänne tulin märisemään…
Olen pahoillani 013p kun en osaa auttaa sua. Itellä samantapainen ongelma. Toivon et saat apua jaksamiseesi. Tsempit💪
Soriiiiii.
[tämä viesti on siirretty ketjusta ”Ei jaksa” Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle]
Hei tyttö013,
Kiitos viestistäsi ja pahoittelut, että olet joutunut odottamaan vastausta. Ikävä kuulla, että sinulla on ollut monenlaisia haasteita ja huolia. Hienoa, että kirjoitit niistä tänne, koska huolien kanssa ei pidäkään jäädä yksin. <3
Kirjoitit muun muassa, että kouluun meneminen on ollut vaikeaa ja koulussa on haasteita, vanhojen ”kavereiden” kanssa on haasteita, kotona pelottaa vanhempien reaktiot Wilma-merkintöihin sekä koet, ettet ole aina saanut kaipaamaasi huomiota kotona. Olen myös tosi pahoillani siitä, että paras kaverisi on toiminut noin. Se on ollut väärin ja epäreilua sinua kohtaan.
Kun oma jaksaminen on koetuksella ja kantaa huolia, on tärkeää, ettei jää yksin, vaan hakee apua. Olisikin tärkeää, että voisit tukeutua johonkin luotettavaan ja turvalliseen aikuiseen ja kertoa mitä sinulle ihan oikeasti kuuluu. Se voi jo keventää oloa, kun saa kertoa huolistaan jollekin ja samalla se mahdollistaa sen, että aikuinen pystyisi olla tukenasi.
Kerroit, että sinua pelottaa kertoa vanhemmillesi asioistasi. Mitä luulet, pysyisitkö kertomaan vanhemmillesi mietteitäsi jonakin hyvänä ja rauhallisena hetkenä? Jos kertoisit rehellisesti, että sinua pelottaa mennä kotiin Wilma-merkintöjen takia ja sinua pelottaa kertoa heille asioistasi? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit esimerkiksi näyttää tämän kirjoittamasi tekstin tai kirjoittaa uuden. Olet tässä viestissäsi osannut kertoa hyvin, mitä mielessäsi on.
Jos vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta, haethan tukea joltain toiselta luotettavalta aikuiselta, kenelle sinusta tuntuisi hyvältä puhua. Koulussa esimerkiksi koulukuraattori on sellainen, jolle voi mennä juttelemaan.
Voit myös ottaa nimettömästi ja luottamuksellisesti yhteyttä meidän Nuortennetin palveluihimme. Voit soittaa ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen ja Nuorten tukilinjaan 116 111, tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen.
Muista, että yksin ei pidä jaksaa ja asioilla on mahdollisuus kääntyä taas kohti parempaa. Olet tärkeä ja arvokas. <3
Halauksin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä