Haluisin vaan karata mut mua pelottaa ne seuraukset. Mulla ei oo mitään syytä karata perheen puolesta mut esim kaverit alkaa korvata mua muilla ja mulla on surkee itsetunto. Haluisin kuolla mutta haluan tietää miten ihmiset reagoi siihen. Sen takia oon päätynyt että karkaaminen olis paras vaihtoehto.
[tämä viesti on siirretty ketjusta Kotoa karkaaminen Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle]
Hei!
Hyvä, että kirjoitit tänne. Voimme nyt yhdessä miettiä tilannettasi ja saat siihen ehkä muiden nuorten näkökulmia.
Onpa kurjaa, että kaverisi ovat vaihtaneet sinut toisiin kavereihin. Ymmärrän, että se varmasti vaikuttaa itsetuntoon, jos on tunne, että joku muu on sinua parempaa seuraa. Toivoisin sinun kuitenkin muistavan, että sinussa ei ole mitään vikaa. Ystävyyssuhteet elävät koko ajan – joskus joku vanha ystävä jostain syystä lähtee ja tilalle tulee uusia.
Niin kauan kuin itse kohtelet muita hyvin, olet kiinnostunut heistä ja olet avulias, muut kyllä näkevät kuinka hyvä tyyppi olet ja heidän on hyvä olla seurassasi. Totta kai ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista eli molempien täytyisi kuunnella ja olla kiinnostuneita toisten asioista ja toivovan toiselle hyvää. Mutta huolehtimalla siitä, että olet itse hyvä ystävä, teet sen, mitä sinun tehtävissäsi on.
On kuitenkin hyvä kuulla, että sinulla on hyvä perhe. Tietävätkö vanhempasi tästä surusta, mikä ystävien kaikkoamiseen liittyy? Toivoisin, että ottaisit asian heidän kanssaan esille. Ehkä he osaavat lohduttaa sinua ja auttaa sinua asiassa. Voi olla, että heillä on vastaavia kokemuksia? Vaikka vapaa-ajalla olisi varmasti kiva puuhailla oman ikäisten kanssa, perheesi ehkä voisi keksiä sinun kanssasi mukavaa tekemistä sillä aikaa, kunnes saat uusia ystäviä. Mitä tuumaat? Kodin pitäisi olla jokaiselle turvapaikka, jossa on hyvä ja turvallinen olo ja olenkin tosi iloinen, että et ajattele karkaamista siksi, että sinun olisi siellä huonot oltavat.
Karkaaminen on Suomen oloissa aika riskiä, kun ulkona alkaa olla öisin kylmä. Jokainen tarvitsee katon päänsä päälle, lämmintä ruokaa ja huolehtivia ihmisiä. Onneksi sinulla on nämä kaikki. Jos et joku päivä tulisi kotiin, vanhempasi olisivat varmasti suunniltaan huolesta. Ehkä voit kuvitella tilanteen toisin päin: millaista olisi, jos joku perheenjäsenistä katoaisi ettekä saisi häneen yhteyttä?
Jos haluat, voit jutella kaveripulmista myös kuraattorin kanssa. Hänen työnkuvaansa kuuluu myös tällaiset asiat. Ehkä hän osaa kuunnella sinua ja voitte yhdessä miettiä, mitä asialle voi tehdä?
Myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä olemme valmiit kuuntelemaan, jos haluat joku päivä kertoa lisää siitä, mitä sinulle kuuluu. Numeromme on 116 111 ja vastaamme puheluihin vuoden jokaisena päivänä. Meillä on myös chat, johon voit tulla juttelemaan joka päivä klo 17-20. Ja toki myös nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa kaikkina vuorokauden aikoina.
Juttelethan tästä jollekin aikuiselle ja pidä silmät auki – ehkä joku on siellä vailla kaveria ja ilahtuisi, jos menisit hänen juttusilleen?
Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi
Kaikista parasta olisi että se koti olisi sellainen paikka missä olisi hyvä olla ja tuntisi olevansa suojassa. Tiedän että sen muuttaminen voi olla tosi vaikeaa eikä se oikein olisi sinun vastuullasi sitä edes tehdä.
Minulla ei ole mitään oikeutta kertoa sinulle omasta kodistasi mutta uskon että tähän voisi olla muitakin vaihtoehtoja. Jos sinusta tuntuu että kodissa sinua ei ymmärretä tai olo on vaan aina huono niin sitä voidaan yrittää muuttaa. Nyt ihan alkuun voitaisiin keskittyä ihan vain sinuun että me ymmärrettäisiin riittävästi mitä tarvitset että sinulla olisi parempi olo.
Näistä puhuminen tuo helposti ne huonot olot pintaan mutta älä pelkää niitä. Ne on vaan merkkejä siitä että sinä, ihan kuten jokainen meistä, kaipaa jotain tukea ettei joutuisi kantamaan kaikkia tunteita yksin. Mieti asiaa rauhassa ja jatka vaikka tähän ketjuun ajatuksiasi.