Siirry sisältöön
V[osa nimimerkistä poistettu] 17

Mua ahistaa aivan hemmetisti, ihan sen takii ku haluun tehä itelle jotain pahaa juttuu, kaverille ku oon kertonut ett hae apuu vaikka jostain sanoin niille ett en mä mitään apuu halua, sit me mietittiin ett mikä ois semmonen paikka missä voisin kertoo omista tunteista, oon pelannu lätkää vähän yli 8 vuotta ja toiminu kapteenina 5 vuotta, ja en kuitenkaan haluu luopuu siit jutust se on mulle semmonen juttu ja puuha, mitä mä rakastan paljon, ja mä haluun antaa muille nuorille semmosen neuvon: jos teillä on joku harrastus, niin tehkää työtä sen eteen ja muistakaa unelmoida. Vaikka tää ei nyt liity tähän mun asiaan. Mä rakastan elämää, mut mä en tiiä mikä mua auttaisi se,ettei mun tarvii tehä itelle mitään pahaa juttuu, mä oon kyllä monesti yrittänyt tappaa itseni monella monella eri tavoin, mut mikään niistä ei oo onnistunut, itsensä tappaminen ei kyllä auta. Vaikka mä oon sitä yrittänyt, oon pystyny välttää sen, voisitteko auttaa mua jotenki, oisin siitä todell ylpeä. Kiitti ku ymmärrät.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Olen pahoillani, että voit tällä hetkellä huonosti. On kuitenkin hienoa, että sinulla on sinusta välittäviä ystäviä ympärilläsi ja että mietit, mikä sinua auttaisi. Kaikilla meillä on parempia ja huonompia kausia. Mutta jos olo yltyy niin pahaksi, että tekee mieli satuttaa itseään tai yrittää lopettaa koko elämän, on syytä hakea apua. Sellaisesta olosta ei tarvitse kärsiä, vaan silloin on pakko antaa muiden auttaa. Ahdistus ei välttämättä mene ohi ollenkaan ilman ammattiapua.

Toki kaikki mukava tekeminen voi hetkeksi auttaa. Olen tosi iloinen, että sinulla on tuo mukava harrastus, missä varmasti saa onnistumisen kokemuksia, toimitaan yhdessä joukkueena ja joka on vielä fyysistä. Liikunta kun auttaa monilla erilaisiin psyykkisiin oloihin. Toivottavasti jaksat jatkaa tuota harrastusta tai jos sen joskus lopetat, niin keksit sen tilalle jonkin toisen mukavan tavan liikkua.

On ihana lukea, että rakastat elämää. Mutta vastaus kysymykseesi, että mikä sinua auttaisi, on yksinkertainen: Hae itsellesi ammattiapua. Sitä saat näin kesällä paikkakuntasi terveyskeskuksesta tai syksyllä oppilaitoksesi terveydenhuollosta, mikäli olet jossain koulussa kirjoilla.

Olisi myös tärkeää, että vanhempasi tietäisivät, mitä sinulle kuuluu. Seuraavan kerran, kun he kysyvät sinulta kuulumisia, voit vastata rehellisesti: ”Ei kovin hyvää”. Tai ”No mua on viime aikoina ahdistanut aikalailla.” Toivotaan, että he ottavat siitä koppia ja auttavat sinua avunhakemisessa.

Sinulla on oikeus voida hyvin ja nauttia elämästäsi. Olisi tärkeää, että sinulla olisi joku taho, jossa voit jutella kaikista ajatuksistasi. Sen lisäksi on olemassa todella tehokkaita ahdistuslääkkeitä. Uskon, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi ja olosi helpottuu, kun saat apua.

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: VS: Miten kertoa vanhemmille ahdistus oireista

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top