Koulu tuntuu menevän nyt surkeasti. Tuntuu mahdottomalta selvitä joistakin kursseista, jotka ovat välttämättömiä valmistumiseen. En halua luovuttaa koulun kanssa, mutta usein edes tehtävien aloittaminen tuntuu ylitsepääsemättömältä. Sama on levinnyt muihinkin elämän osa-alueisiin.
Tiedän, että koulussa on ihmisiä, joilta voisi pyytää keskusteluapua. En kuitenkaan halua ottaa heihin yhteyttä, kun sekin tuntuu niin mahdottomalta. Ahdistaa ajatus siitä, että menisin jollekin tuntemattomalle aikuiselle puhumaan aiheista, jotka luultavasti itkettäisivät minua heti. Inhoan muiden edessä itkemistä.
Myös sellaiset kouluaineet, joista aiemmin olen pitänyt, ovat alkaneet tuntua epämiellyttäviltä. Kaikki koulussa tuntuu vain ihan turhalta. Aiemmin jotkut tunnit olivat tylsiä, mutta kuitenkin osaa jopa odotin innolla. Nyt sellaista ei juuri ole.
En tiedä onko tämä nyt jotain masennusoireilua vai ei. Ärsyttää joka tapauksessa, kun nyt lukiossa on jäljellä enää loppupuristus. Ylioppilaskirjoituksiin suhtautuminen on ollut nyt samanlaista kuin kaikkeen muuhunkin kouluun liittyvään: välinpitämätöntä. Vielä on semmoinen pieni kiinnostus siitä miten ne kirjoitukset menee, mutta tuntuu, että en kykene tekemään mitään niihin opiskelun eteen.
[tämä viesti on siirretty ketjusta 7yl5ää Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle]
Hei!
Onpa hyvä, että kirjoitit. Olet hienosti huomannut nuo muutokset itsessäsi ja kuulostaa siltä, että olet niistä vähän huolissasi tai ainakin harmissasi. On tosi tärkeä taito tunnistaa itsessään ja terveydentilassaan erilaisia pieniäkin muutoksia. Kun tulet aikuiseksi, vastuu omasta hyvinvoinnista kasvaa ja on tosi tärkeää hakea apua, jos siihen on tarvetta.
Toivon, että ajattelet näistä mielen hyvinvointiin liittyvistä asioista samalla tavalla kuin jos kyse olisi fyysisistä vaivoista. Jos huomaisit, että jaloistasi tai käsistäsi lähtee hiljalleen voimat etkä jaksa tehdä niillä enää asioita samalla tavalla kuin ennen, niin etkö menisikin lääkäriin?
Vaikka – tai juuri sen vuoksi – että olet epävarma mistä on kyse, sinun kannattaisi ehdottomasti varata aika koulusi ammattilaisille. He ovat siellä juuri sitä varten, että voivat pohtia näitä asioita yhdessä oppilaiden kanssa. Itkeminenkään ei haittaa mitään – et varmasti ole ensimmäinen etkä viimeinen oppilas, joka heidän huoneessaan itkee. Se tarkoittaa vain sitä, että aihe on sinulle tärkeä ja herkkä.
Olen ihan varma, että käynti ammattilaisen luona kannattaa. Sinun ei tarvitse pohtia näitä asioita yksin. Yhdessä miettimällä saatte asiaan varmasti jonkinlaisen selvyyden sen sijaan, että sen miettiminen ja epävarmuudessa eläminen vie sinulta joka päivä energiaa. Voit vaikka kirjoittaa viestissäsi, että et ole varma mistä on kyse, mutta olet huomannut itsessäsi tällaisia asioita. Voit hyvin myös kirjoittaa jo viestissä, että sinua jännittää, että itket tapaamisessa.
Olen ihan varma, että heille tämä kaikki on tuttua ja he kyllä tietävät, kuinka toimia niin, että koet olosi tapaamisessa mahdollisimman hyväksi ja turvalliseksi. Aivan varmasti sinulla on kevyempi mieli, kun olet päässyt purkamaan tätä jonkun kanssa, vaikka keskustelun aloittaminen jännittäisikin! Siksi voisikin olla parempi, että kerrot jo aikaa varatessasi lyhyesti, mitä olet pohtinut. Silloin ensimmäinen askel on jo otettu ja tuo ammattilainen tietää, mistä on kyse.
Jos haluat harjoitella asiasta ääneen puhumista, voit soittaa joku päivä meille! Numeromme on 116 111 ja numerossa vastaa MLL:n kouluttama vapaaehtoinen aikuinen. Olemme tottuneet juttelemaan kaikenlaisista asioista ja soittaminen meille on täysin maksutonta aja anonyymiä.
Ethän jää asian kanssa yksin!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä