Mulla on ollut jo jonkin sortin masennus jo pitkän aikaa, mut näin vähän aikaa sitten painajaisen. Mulle on käynyt jo kauan aikaa sitten oikeassa elämässäkin niin. Painajaisessani olin eka koulun urheilutapahtumassa, ja yhtäkkiä huomasin olevani ulkopuolinen, vaikka olinkin porukassa. Päätin testata asian, juuri niin kuin tein oikeassa elämässäni, ja poistuin paikalta. Ja kukaan ei huomannut. Unen jälkeen mua on ahdistanut, ja olen koko ajan pelännyt, että musta ei välitetä. Esim. ystävänpäivänä kaverini oli antanut toiselle kaverilleni ystävänpäiväkortin, mutta ei minulle. Vedin heti johtopäätöksen, että kaverini vihaa minua. Kaikki tosin oli vain väärinkäsitystä, hän ei ollut vain ehtinyt antaa korttiani minulle. Mun masennus varmaan alkoi noin puolitoista vuotta sitten, kun yks mun kaveri sanoi ilmeisesti ihan tosissaan, että mun pikkusisko on mua paljon kivempi. Jossain vaiheessa tajusin, että olin alkanut kiusaamaan kavereitani, jos he eivät kiinnittäneet huomiota minuun. Se ei luonnollisesti tee hyvää ystävyydelle. Sittemmin olen yrittänyt muistuttaa siskoani, että minut hyväksyttäisiin. Viihdyn nykyään yksikseni, ja usein karkaankin vessan lukkojen taa pahaa elämää. Lisäksi pelkään, etten ikinä saa poikaystävää. Ja kaverini sanoo minua koko ajan luurangoksi, koska olen liian laiha. Hän haukkuu koko ajan rintojani liian pieniksi. Hän vaatii huomiota porukassamme pelleilemällä, ja pitää kaikkia porukkamme jäseniä ominaan. Hänellä on kuulemma masennus, mikä jostain syystä ”estää” minua kertomasta omastani. Auttakaa!
Mä ymmärrän sua. Ittelläni on yks kamu ja sitäki nään vaa koulussa. Pukeudun eri laisesti ja asun sijais perhees. Mulla on msennus ja syön siihe lääkkeit, koska aikuset huolestu. En saa koskaan nukuttuu yöllä tai mtn. Ps kaikkee hyvää sulle<3
Mä ymmärrän sua. Ittelläni on yks kamu ja sitäki nään vaa koulussa. Pukeudun eri laisesti ja asun sijais perhees. Mulla on msennus ja syön siihe lääkkeit, koska aikuset huolestu. En saa koskaan nukuttuu yöllä tai mtn. Ps kaikkee hyvää sulle<3
mulla on sittaas vähän toisenlainen yksin jäämis pelko. ittel tulee hengen ahistus, sydän pumppaa nopeemmin, alkaa osittain huippaamaan ja viel ku uskon paranormaaliin ni nuo kaikki ei kiva. itteä alkaa osittain kans kiivastuttamaan se jos en saa huomiota en oo varma miksi. ja oon ollu masentunu yksin jäämisestä 3vuotta joskus aikoisit. onnea hei sulle koita saada elämä raiteille ja juttele javereittesi kanssa että oot masentunu he voivat auttaa.
sun ei kanntti muistuttaa pikkusiskoa tai kiusata kavereita. se ei edistä tilannetta, se vaan luultavasti pahentaa sitä.
Tiedän tämän. En vaan voi itselleni mitään. Tänäänkin riitelin taas rakkaan ystäväni kanssa. Mä kyl ansaitsin sen…..
