Mulla o perheessä vanhemmat ja nuorempi sisarus, joista oikeastaan aina edes yksi on kotona silloin kun itsekkin olen. Tähän mennessä siis kokonaan yksinolo aikaa o ollu kotona varsin vähän, enintään tunti tai pari vuorokaudessa silloin tällöin. Välillä se jopa ottaa päähän, kun kuitenkin sitä omaakin aikaa kaipaisi. Siihen tuli nyt sopiva tilaisuus kun muu perhe lähti reissuun ja jäin ite vapaaehtosesti kotia koiran kaa. Aluksi ajattelin ettei tässä mitään sen kummempaa, pärjään kyllä oikein hyvin itsekseni ja osaan pitää huolta itse itsestäni ja koirasta myös. Kuitenkin vastuu talosta ja koirasta yllättäen aiheutti kauhiat paineet ja ahistuksen ja olo onki yhtäkkiä iha vainoharhane ja hukassa. Tuntuu että kaikki hajoaa käsiin, en yllättäen osaa tehä ihan perus kotitöitä ja pelkään ihan kamalasti että koira kuolee yllättäen tai jotain muuta ikävää tapahtuu. Järjellä ajateltuna ei tässä pitäs olla mitään hätää, mutta se ei just ny tunnu onnistuvan. Viikko tässä pitää jaksaa ja eka päivä vasta meneillää. Vanhemmille en halua soittaa, lupasin pärjääväni kyllä. Mutta nyt tuntuu että en pärjää enkä tiiä mitä tehä. En ees tiiä mitä haen tällä keskustelulla, jotai ideaa mite päästä täst ahistuksesta yli? Tästä vois suoraan aasinsiltana jatkaa oman itseluottamuksen puuttumiseen, mut se ois varmaa iha oma keskustelunsa
Hei ”Naakka”!
Kiitos viestistäsi. Olipa hyvä, että kirjoitit vaikka et itse tiedä, mitä tällä hait. Uskon, että kirjoittaminen tai puhuminen ja ylipäätään ääneen sanominen auttaa, vaikka juuri siinä hetkessä ei olisikaan ketään sitä vastaanottamassa, joten hyvä sinä!
Kirjoitit, että olet jäänyt yksin kotiin koiran kanssa muun perheen mennessä viikoksi reissuun. Teit tämän omasta tahdostasi, mutta nyt yksin jäätyäsi sinua on alkanut ahdistamaan ja pelkäät, että jotakin ikävää tapahtuu. On aivan ymmärrettävää, että sinulla on tuollaisia ajatuksia. Et ole ennen ollut näin kauaa yksin, etkä ollut vastuussa talosta ja koirasta mikä on tosi iso vastuu. Sitä ei ehkä osaa ennakoida millaista yksinolo tulee olemaan, jos on tottunut siihen, että aina on joku, jonka puoleen kääntyä kotona, jos kotona tapahtuu jotakin tai jos itselle tai koiralle sattuu jotakin. Vaikka vanhempasi eivät ole fyysisesti kanssasi, ovat he kuitenkin vastuussa niin sinusta, kodista kuin koirastakin. Jos jotakin tapahtuu haluavat vanhempasi aivan varmasti, että soitat heille ja kysyt apua tilanteeseesi. Oletteko ennen perheen reissuun lähtöä miettineet kenelle soitat, jos koiralle tai itsellesi sattuu jotakin? Onko esimerkiksi lähelläsi, joku aikuinen, joka tietää, että olet viikon yksin kotona, jolle voisit soittaa jos tulee jotakin? Usein itseään voi rauhoitella sillä, että miettii etukäteen kenen puoleen voi kääntyä, jos jotakin tapahtuu ja vaikka kirjoittaa numerot ja henkilöt paperille niin ei sitten tilanteen sattuessa joudu miettimään tätä asiaa.
Vaikka lupasit pärjääväsi vanhemmillesi, ei soitto heille näistä sinun mietinnöistäsi heidän reissuaan pilaa. Uskon, että he ovat iloisia, saadessaan kuulla miten sinulla menee, ja voivat varmasti myös kanssasi miettiä miten yksinoloasi voisi helpottaa, jos heillä ei ole mahdollista tulla vaikka aiemmin kotiin. Voisitko vaikka soittaa vanhemmillesi ja kertoa hieman näistä sinun ajatuksistasi? Tai olisiko sinun mahdollista ottaa vaikka joku kaveri yökylään luoksesi, kun perheesi on reissussa?
Uskon todella, että kaikki tulee menemään hyvin reissun aikana mutta kannattaa muistaa, ettet ole yksin. Käy kyläilemässä sukulaisilla, naapureilla tai ystävillä, soita vanhemmillesi, ystävillesi, tai vaikka Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), aina löytyy joku, joka kuuntelee <3
Ja jos haluat jatkaa keskustelua itseluottamuksesi puutteesta, niin kuin mainitsit, voit olla meihin yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen nimettömästi ja luottamuksellisesti soittamalla, chatissa tai kirjoittamalla nettikirjeen. Tässä osoite nettikirjepalveluun: https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/
Pidä huoli itsestäsi ja usko itseesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä