Elämäni oli täydellistä vieltä kaksi vuotta sitten. Neljännen luokan alussa kaikki muuttui.Luokallemme tuli uusi tyttö, jonka tunsin jo aikaisemmilta vuosilta. Hän oli aluksi hyvä ystäväni, mutta pian alkoi saamaan paljon suosiota piirrustuksiensa ansiosta, ja unohti minut. Samaan aikaan minusta alettiin levittämään valhetta, että olisin haukkkunut ystävääni. Tästä valheesta hän suuttui, ja alkoi käyttäytymään väkivaltaisesti. En sanonut asiasta kenellekkään, ja kun sanoin toiselle kaverillenni, hän vain nauroi ja sanoi:Ei se noin tekis. Jäin yksin.
Silloin minusta tuli masentunut. En enää ollut kiinnostunut mistään ja olin aina yksin. Itkin joka ilta itseni uneen.
Kiusaaminen loppui vähäksi aikaa ja tämä ystäväni nro 1, oli taas kaverini.
Viidennelle luokalle lähtiessä kaikki oli taas hyvin, mutta keväällä kaikki romahti. Minua kiusattiin taas pahasti (uudet ihmiset) ja jäin yksin. Silloin sain ensimmäisen paniikkikohtauksen. Olin paniikissa kavereitteni takia. Olin silloinkin vielä masentunut. Joskus halusin vain lopettaa elämisen.Mutta en pysty siihen. Minusta on levitetty juttuja netissä, mutta olen saanut vähän voimia jatkaa.
Tämä oli minun tarinani.
Hei!
Tarinasi oli surullinen.Valitettavasti kiusaaminen on melko yleinen asia.
Se tyttö,jonka olit tuntenut alkoi väkivaltaiseksi,eivätkö opettajat huomanneet?Toinen kaverisi kai oli hämillään asiasta,hän ei varmaan tuntenut sitä tyttöä yhtä hyvin kuin sinä.
Uskon että se tuntui pahalta.
Numero 1 taisi olla se suosittu??Hän taisi tajuta että juorut eivät olleet totta,hän ei itse myöskään halunnut jäädä yksin.
Älä välttämättä kerro hänelle tärkeitä salaisuuksiasi.
Enemmän olen huolestunut masennuksestasi ja kiusaamisesta,sekä paniikkikohtauksesta.Sinun kannattaa nyt todella kertoa jollekulle aikuiselle.
Sinä et saa kärsiä,eikä kukaan muukaan saa.
Juttuja?Millaisia?Valitettavasti en voi niissä auttaa koska en tiedä millaisia.
Jos on Facebookissa(missä en nyt itse kyllä käy) voit laittaa viestin ylläpidolle.Olen ylpeä sinusta että olet jaksanut ja kestänyt,siihen tarvitaan paljon voimia ja rohkeutta.
Mutta nyt kiusaamisen on päätyttävä.Kerro vanhemmillesi,terveydenhoitajalle,rehtorille kelletahansa aikuiselle koulussa tai kotona.
Et ole yksin asian kanssa,on aika monia jotka kärsivät samasta asiasta,eritavalla.
Mutta hyvä kun päätit kirjoittaa tänne,on hyvä purkaa tunteitaan jos on surullinen ja ahdistunut olo.
Mene aikuisen puheille,sinun ei tarvitse sietää tuollaista.
Isoja haleja o(^_^)o
Kiitos!
Puhuin äidilleni, ja sain paljon apua!
Et kauheasti kertonut ”taustatietoja”, esim. miksi olet menettänyt kavereidesi luottamuksen? Oletko tehnyt jotain mikä sen on aiheuttanut?
Oli miten oli, pyydä anteeksi jos et ole vielä sitä tehnyt!
Sanonnan mukaan, luottamus on kuin kumi, pienenee jokaisen virheen myötä ja valitettavasti se on totta.
Pyydä siis anteeksi kavereiltasi ja kysy (jos haluat olla heidän kanssaan) että voisitteko olla vielä kavereita?
Tottakai, vaikkei he suostuisivatkaan on maailmassa muitakin ihmisiä ja todellakin kannattaa etsiä kaverisuhteita netistä (muista kuitenkin varovaisuus), koulusta, omasta kaupungista, harrastuksista… kaikkialta! :)
Mut hei, tsemppiä jatkoon! :)
Mä tiedän tunteen ku joutuu olee yksin. Yrität vaa etsiä kavereita vaikka netistä. En osaa auttaa hirveesti:-D
kannattaa puhua opettajan tai jonkun muun aikuisen kanssa asiasta. Pyydä kavereilta anteeksi
muuten en voi auttaa :(
Kuule, pyydä heiltä anteeksi (jos et ole vielä pyytänyt). Mutta jos olet yksin, niin kyllä voit myös hankkia uusia ystäviä. Mutta tärkeintä on että pyydät heiltä anteeksi ja olet heille avoin :)
Hei yksinäinen äiti,
olet selvinnyt todella vaikeista asioista ja kokemuksista! Niiden vuoksi olet varmasti joutunut kasvamaan nopeammin aikuiseksi. Olet joutunut myös ottamaan hyvin nuorella iällä vastuun toisesta ihmisestä äitiyden myötä. Minusta saat olla ylpeä itsestäsi, kun olet selvinnyt kaikista mainitsemistasi vastoinkäymisistä ja isoista muutoksista. Kuulostaa siltä, että olet selviytyjä.
Siltikään selviytyjän ei tarvitsisi eikä pitäisi olla niin yksin, kuin kerrot olevasi. Meillä kaikilla, vahvimmillakin, on rajalliset resurssit jaksamisen suhteen ja on aina ikävää, jos ne täytyy venyttää aivan äärirajoille asti. Silti hyvin moni vanhempi on siinä tilanteessa, kuten kirjoituksesi perusteella sinäkin. Siksi kannustaisin sinua hakemaan pikimmiten apua tilanteeseesi, nimittäin varmasti apua saisit! Olet nuori ja huolehdit yksin lapsestasi. Ansaitset todellakin apua ja tukea arkeesi!
Muutamia avunhakemisen kanavia haluaisin sinulle vinkata. Ensimmäisenä – neuvola. Oletko puhunut siellä yksinäisyydestäsi ja väsymyksestäsi? Olisiko siellä kenties mukavan oloinen työntekijä, jonka puoleen voisit kääntyä?
Toisena avun hakemisen vaihtoehtona mainitsen lastensuojelun. Lastensuojeluun liittyy usein pelkoja ja epäilyksiä, mutta todellisuudessa lastensuojelu on sitä varten, että vanhempia, lapsia ja koko perhettä tuetaan ja autetaan. Lastensuojelun kautta voi saada esimerkiksi apua lastenhoitoon, tukihenkilön tai keskusteluapua. Oman kuntasi lastensuojelun yhteystiedot löydät kunnan nettisivuilta. Sinne voi rohkeasti soittaa ja kertoa, että haluaisi jutella jollekin tilanteestaan. Myös paikan päälle voi mennä. Jos haluat tutkailla lisää lastensuojeluun liittyvää tietoa, niin Nuortennetistäkin löytyy hyvää tietoa täältä: http://www.mll.fi/nuortennetti/mista_apua/lastensuojelu/ . Se on kirjoitettu lapselle/nuorelle, mutta vanhempanakin saat sieltä tietoa esim. tuen mahdollisuuksista.
Tässä linkki myös Vanhempainnetin sivulle, jossa on listattu auttavia tahoja: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kipupisteita/mista_apua/ .
Vanhempainnetin keskustelupalstalla on Uusia ystäviä -palsta, josta voisit mahdollisesti löytää muita yksinäisiä tai seuraa kaipaavia äitejä omalta paikkakunnaltasi: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/keskustelut/uusia-ystavia/ . Palsta on tauolla nyt kesäajan, mutta kannattaa tutustua siihen ja siellä oleviin kirjoituksiin sekä kirjoittaa myös oma viesti!
Kannustan sinua myös olemaan yhteydessä Vanhempainpuhelimeen tai Vanhempainnetin kirjepalveluun elokuussa, kun palvelut ovat jälleen auki. Molemmat perustuvat vertaistukeen ja puhelin 0800 922 77 on maksuton.
Paljon voimia sinulle! Olet varmasti ihana äiti lapsellesi ja toivon, että saisit jo pian jonkunlaista tukea tai apua, jotta saisit myös omaa aikaa. Muistakaa lapsesi kanssa nauttia arjen pienistä iloisista hetkistä, joita varmasti uhmankin keskellä riittää. Älä myöskään ole liian ankara itsellesi, kukaan ei ole täydellinen. Muista, että avun pyytäminen ajoissa on kullanarvoista eikä sinun tarvitse pärjätä yksin!
Jumalauta, vähän ku vääntää asiaa, ni paljo löytyy asioita mitä itekki miettiny/menny läpi. Hyvä biisi muute :D
Aika paha ku sulla on toi lapsi eikä ketään vahtimaan, hankala lähtee mihinkää ettimään ystäviä/kavereita nelivuotiaan kans :| En osaa muuta sanoo ku koittaa internettiä, toimii 100% ^^
Kyl se siitä, ei siihe kauaa mee ku taas elämä hymyilee, trust me :)