Mulla ei ole ollenkaan kavereita mun uudessa lukiossa, eikä ollut vanhassakaan koulussa. Mulla on kuitenkin kaksi kaveria koulun ulkopuolella, mutta ei nähdä kovin usein koska toinen on vaihto-oppilaana ja toinen ihan eri koulussa. Viestitellään joskus, mutta oikeastaan vain toinen vastaa, koska toisella on 8 tunnin aikaero.
Oon ollu jo tosi kauan ihan tosi yksinäinen. Tuntuu vaan ettei oo ketään kelle puhua, eikä vaan puhelimen välityksellä juttelu oikein auta kun haluaisin keskustella kasvotusten.
Pahin aika koulupäivässä on ruokatauko. En uskalla mennä yksin syömään, joten en syö ikinä koulussa. Istun käytävällä, ja pommitan viestejä ryhmächattiin, vaikkei niihin vastata juuri sen aikaeron, sekä sen vuoksi että toisella kaverilla on ihan eri aikaan tauot.
Mulla oli koulun alussa koulussa yksi kaveri, mutta ollaan sittemmin lopetettu ystävyys josta hän syyttää edelleen täysin mua, koska valitin muka liikaa kun musta tuntui ettei hän halunnut enää olla mun kanssa.
En haluais olla yksin. Mua ahdistaa yksinäisyys niin paljon, että oon alkanu saamaan paniikkikohtauksia.
Tuntuu ettei oo ketään, kenelle puhua. Tuntuu, että mussa on ihan varmasti jotain vikaa kun kukaan ei tykkää musta.
Tää sattuu niin paljon, ja haluaisin vaan tän tunteen pois.
Hei!
Kiitos, kun jaoit ajatuksiasi! Oli surullista kuulla, että olet yksinäinen ja olet alkanut saamaan nyt myös paniikkikohtauksia. Ymmärrän, että yksinäisyys sattuu ja tunteen haluaisi vain pois. Sinussa ei ole mitään vikaa, vaikka koetkin yksinäisyyttä. <3
Uskon, että moni saattaa samaistua ajatuksiisi siitä, että kaipaisi enemmän kavereita, joiden kanssa viettää aikaa ja jutella sekä toivoisi, ettei olo olisi niin yksinäinen. Onkin tosi hienoa, että halusit jakaa kokemuksiasi – ihan jo sen takia, että omien ajatusten purkaminen voi tehdä itselle hyvää ja samalla joku muu voi saada kokemuksen, ettei ole ajatustensa kanssa ainoa.
Ikävä kuulla, että sinulla on yksi ystävyyssuhde päättynyt ja kurja kuulla, että olet saanut syytöksiä. Ihmissuhteet eivät ole aina helppoja ja joskus syystä tai toisesta ihmissuhde saattaa päättyä erimielisyyksiin. Oletko päässyt käsittelemään tätä päättynyttä ystävyyssuhdetta kenenkään kanssa?
Mukavaa, että sinulla on kaksi kaveria, vaikka ovatkin koulun ulkopuolelta. Ymmärrän kuitenkin, että se varmasti painaa mieltä, jos ei pääse tapaamaan ja juttelemaan niin usein kuin toivoisi. Sitä varmasti myös kaipaa kavereita kouluun, koska siellähän viettää kuitenkin ison osan ajasta. Yksin syömisessä ei ole mitään hävettävää, mutta on tosi inhimillistä kokea, ettei halua tai uskalla mennä yksin kouluruokalaan.
Jos ei ole kavereita ja kokee yksinäisyyttä, niin silloin saattaa ajatella, että itsessä olisi jotakin vikaa, vaikka näin ei ole! Toivoisin, että pystyisit jossakin vaiheessa näkemään, että olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. <3 Mitä ajattelet, mikä tekee juuri sinusta hyvän ystävän näille kahdelle kaverille, keiden kanssa pidät yhteyttä? Entä mitä itse toivot ystävyydeltä?
Jos haluat, niin täältä voit lukea lisää yksinäisyydestä ja kuinka sitä voi yrittää helpottaa: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/ei-kavereita/
Vaikeista ajatuksista on aina syytä myös puhua jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle. Lisäksi ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin tulee aina hakea apua. Tukea voi hakea esimerkiksi koulukuraattorilta tai -terveydenhoitajalta. Olisi myös tärkeää, että voisit jakaa vaikeita ajatuksia myös jonkun oman läheisen aikuisen kanssa. Joskus puhuminen voi vähän keventää oloa.
Jos haluat keskustella tästä aiheesta tai jostakin muusta nimettömästi voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat nimettömiä ja luottamuksellisia.
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä