Yksinäisyys,Ahdistuneisuus ja Itseluottamuksen tuskat koulussa
Moi!
En tiedä mistä aloittaisin…
Joten ajattelin kertoa 9 luokan syyslukukaudesta. (Tiivistetysti)
Kun koulu alkoi elokuun alussa, pelkäsin että joutuisin kokemaan 8lk syksyn traumat uudelleen ja mulla uusiutuisi totaalinen Born Out,sekä mua alettaisiin taas kiusaamaan. Tiesin että jos tämä tapahtuisi olisin vaikeuksissa.
Mutta kun koulu alkoi tapasin ihanan ja huippu tyypin, hän oli saman ikäinen kuin minä ja niin lämminsydämminen kuin voi olla. Ystävystyin hänen kanssaan.
Olin todella onnellinen sillä en ollut enää yksinäinen niin pahasti. Tuntui siltä kuin olisin löytänyt ”turvasataman” hänestä.
Tätä onnea kuitenkin kesti liian vähän aikaa…
Vaihdoin luokkaa ,koulumme erityisluokkaan. Siellä tunsin kuuluvani sinne.
Mutta eräänä päivänä kun tulin uuteen luokkaani kaikki muuttui.
Mua alettiin kiusata,haukuttiin mm.lesboksi,v***n lehmäksi,jne.
Luulin löytäneeni sieltä ystäviä mutta he torjuivat mut.
Katselin sivusta heidän onneaan,mm. Sitä että he auttoivat toisiaan,keskustelivat iloisesti kaikesta mahdollisesta,nauroivat ja pitivät hauskaa.
Tunsin itseni hylätyksi ja ulkopuoliseksi.
Lopulta uskalsin kertoa opettajalle tästä.
Keskustelimme yhdessä opettajan johdolla asiasta.
Purskahdin itkuun.-> Häpesin sitä tilannetta,sillä muut kielsivät asian.
Kiusaamiseni ei loppunut sillä luokan pojat heittivät läppää kaikesta mitä tein.
Sitten luokkaamme tuli aikuisopikelija [Osa tekstistä poistettu – emme julkaise paikkakuntatietoja].
Hän käyttäytyi ahdistavasti minua kohtaan monesti. Jonka seurauksena sain paniikkikohtauksen koulussa
Jouduin tekemään rehtorille virallisen valituksen.
Tilanne rauhoittui.
Sitten tapasin erään 7 luokkalaisen tytön tukioppillaan roolissa.
Ensin ystävystyin häneen.
Hän alkoi luottamaan entistä enemmän minuun. Turvautui lopulta täysin minuun.
Jonka jälkeen hän kertoi olevansa itsetuhoinen. Kuoleman toiveita tuli lähes joka päivä. En tiennyt mitä tehdä , sillä itselläni oli ollut hyvin saman kaltaisia ajatuksia 8 luokalla. TET- viikko lähestyi ja ajatukset pyörivät päässä.
Kun palasin TETistä päätin ottaa hänen luokanvalvojaansa yhteyttä.
Sovimme yhdessä että seuraavana päivänä pitkällävälkällä puitaisiin asiat läpi. Se oli ok ystävälleni.
Mutta kun aika koitti paikalle ilmesty psykologi luokanvalvojan lisäksi.
Tämän seurauksena ystäväni suuttui eikä puhunut enää sanaakaan minulle.
Seuraavana iltana tuli viesti häneltä: ” En halua olla tekemissä kanssasi ja nähdä sua jos sä välität musta”.
Järkytyin ja pelästyin että miten tässä edetään.
N.1 kk jälkeen hän puhui minulle ensimmäisen kerran pitkään aikaan.
Tämän kaiken seurauksena vihaan itseäni jonkin verran,syytän epäonnistumisista itseäni ja arvostelen itseäni enkä nää hyviä puolia itsestäni kunnolla. Tämän lisäksi on erityisen vaikeaa luottaa mihinkään mitä mä teen tai ajattelen. Olen myös huomannut että oon jonkin verran ahdistunut ja koen turvattomuutta välillä koulussa.
Ps. Kumpa osaisin ratkaista ongelman
Yst.terveisin Itseensä luottamuksen menettänyt,15 v. Nuori tyttö
Hei,
kiitos, että kirjoitit tänne. Sinulle on tapahtunut ikäviä asioita lyhyen ajan sisään, jolloin on luonnollista, että oma olo tuntuu kurjalta. On todella ikävää, että sinua on kiusattu. Uskon, että se on tuntunut pahalta, mutta tiedäthän, että se ei ole millään tavalla sinun syysi! Olet toiminut ihan todella hienosti, kun olet kertonut asiasta opettajalle. Se vaatii rohkeutta, jota sinulla selvästi on. Kerroit, että kiusaamisesi jatkui opettajan puuttumisesta huolimatta – tietääkö opettajasi tästä? Voisitko mennä uudestaan opettajan puheille asiasta, jotta siihen voitaisiin puuttua uudestaan.
Kerroit ystävystyneesi tukioppilaan kanssa, joka avautui sinulle itsetuhoisuudestaan. Se kertoo siitä, että olet ollut tosi hyvä ystävä, kun hän on uskoutunut sinulle näin isosta asiasta. On varmasti tuntunut pahalta kuulla ystäväsi itsetuhoisuudesta ja vaikka sinä, et ystävästäsi olekaan vastuussa niin varmasti sitä ottaa ystävän taakkaa kantaakseen. Sinulla on selvästi ollut aito huoli ystävästäsi ja oletkin ollut yhteydessä hänen luokanvalvojaan. Olet ollut siinä ihan oikeassa, että ystäväsi tarvitsee apua. Toivon, että hän on nyt ymmärtänyt, että juuri sen vuoksi kerroit aikuiselle asiasta, koska ystäväsi on sinulle tärkeä ja toivoit hänelle apua.
Onko sinulla ketään läheistä aikuista kenelle voisit puhua olostasi? Jos tuntuu, ettei lähipiirissä ole ketään sellaista niin voisitko mennä juttelemaan kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa? Olet ihanasti auttanut ystävääsi, mutta myös sinä ansaitset apua, jotta saisit pahan olon pois. Jos puhuminen tuntuu vaikealta niin voisit esimerkiksi näyttää tämän sinun viestisi kuraattorille, jolloin hän tietää mistä haluat jutella. Viestisi perusteella vaikutat ihanalta ja rohkealta nuorelta ja toivon, että sinäkin vielä näet oman ainutlaatuisuutesi ja opit arvostamaan itseäsi.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä