Hei miulla olis tällänen pienmuotoinen kysymys liittyen masennukseen ja itsetuhoisiin ajatuksiin liittyen. Meillä on tiivis kaveriporukka lukiossa (17-18v väliltä) ja nyt me olemme hyvin huolestuineita porukkamme 17 vuotiaasta miespuolisesta henkilöstä. Kaverimme on messenger-keskusteluissa kertonut miten hän on ottanut lääkkeitä alkoholin kanssa. Me emme varsinaisesti tiedä, mitä pitäisi tehdä. Koulussa on opetettu, että pitää ottaa heti yhteyttä henkilön lähiomaiseen, mutta olemme epävarmoja.
Hänen viestinsä tuntuvat välillä huomiohakuisilta, mutta hänellä on ollut ongelmia jo aikaisemmin tänävuonna. Lukuvuoden alussa hän ei syönyt koulussa, tunneille osallistuminen oli vähäistä ja hänellä oli huomattavia mielialan vaihteluita (ärtymystä kun taas välillä pirteänä). Hänellä on myös kuulemma ollut persoonallisuushäiriöitä. Nyt lukuvuoden lopulla syömishäiriöt ovat hävinneet, mutta nyt hänellä on nukkumisvaikeuksia (saattaa nukkua max. 2 tuntia jos edes sitäkään).
Emme tiedä miten meidän pitäisi toimia asian suhteen. Eräs kaveripiirimme henkilöistä yritti puhua hänelle, mutta hän suhtautuu kaikenlaiseen apuaan negatiivisesti. Varsinkin nyt kun kesäloma on alkamassa ja ihmiset näkevät toisiaan vähemmän niin olisi jo aika tehdä jotain ennen kuin mitään sattuu. Mitä siis voimme tehdä?
Menkää puhumaa oikeesti jollekki.
Mulla on kaveri, jolla oli samantyyppistä ongelmaa:
viinaa ja lääkkeitä,
”huomionhakuisia” viestejä
mielialan muutoksia ja nukkumisongelmia.
Lopulta kaveri yritti itsemurhaa ja joutui osastolle.
Nyt on osastolta päässyt, mutta yhä on ollut esimerkiksi
lääkkeiden väärinkäyttöä ja persoonallisuushäiriöitä.
Hänellä menee nyt ehkä paremmin, mutta silti hän on ollut aivan pohjalla.
Suosittelen siis ehdottomasti hakemaan apua, koska
ongelmista voi tulla tuplasti vakavempiaa.
Itse kadun sitä,etten puhunut HETI aikuiselle kaverin
ongelmista. Se vaa pitkittää ongelmaa.
Voisiko esimerkiksi pojan vanhemmille ilmoittaa tai sisaruksille?
Mitä aikaisemmin asiaa puuttuu, sitä parempi lopputulos.
Heips!
Tollasissa asioissa ei todellakaan välttämättä kannata jäädä odottamaan ennen kuin jotain pahaa tapahtuu. Ootte jo kuitenki niin vanhoja, että varmastikin myös tämä poika ymmärtää loppujen lopuksi kuinka huolestuneita olette olleet.
Kannattaa kertoa siis asiasta jollekin.
Ystävinä teidän tehtävänne voisi esimerkiksi olla vaan tukijana, jos se ei ole mahdotonta. Kannattaa varmaan olla mahdollisimman normaali vaikka se saattaakin kuullostaa mahdottomalta. Voi olla helpompi pojalle myös, jos ette kysele koko ajan kaikkea, vaan yritätte tehdä ja puhua ihan normaaleja juttuja. Uskon että tämä poika puhuu sitten kun on siihen valmis, kunhan saa ensin apua.
Kannattaa yrittää pitää poika mukana kaveriporukassanne ja näyttää hänelle että välitätte oikeasti hänestä.
Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin!
Lämmintä kesää!
Salla-Serena
