Kun mä olin nuorempi, tutustin yhteen kivaan, ystävälliseen, luotettavaan jnejne tyttöön, joka on mua neljä vuotta vanhempi. Se oli alusta alkaen sellainen ihminen, jonka kanssa mä olin samalla aaltopituudella. Mutta kuten kaikki ihmiset, tää mun ystävänikin tuli murrosikään, jolloin se ei enää ollutkaan mun kanssa niin paljon.
Vierähti vuosia ja me etäännyttiin toisistamme, kun viime keväänä sitte alettiinkin jutella mesessä. Mä olin muuttunu vuosien varrella suhteellisen epäluuloiseks, mutta sille mä pystyin edelleen kertomaan kaiken. Ja tää ystävä tietääkin musta enemmän kuin kukaan muu ihminen.
Ennen me asuttiin samalla paikkakunnalla, mutta nyt se toinen on jo kauempana toisessa kaupungissa opiskelemassa ja se tulee vaan harvoin tänne käymään. Mä haluaisin tositosi paljon jutella sen kanssa face to face, mut… mua pelottaa. Ihmisille on paljon helpompaa kertoa asioista silloin kun ne ei nää. Mä pelkään, että entä jos tää mun ystävä ei oikeesti enää välitäkkään musta? Kun mä kuitenkin olen sitä niin paljon nuorempi.
Viimeksi eilen se oli täällä kaupungissa. Mä näin sen nuortenillan jälkeen, se juoksenteli keittiön ja salin väliä. Ei me oltais siinä ehdittykkään varmaan juttelemaan, paitsi yhdessä välissä. Mutta mä en uskaltanut mennä sen luo, joten hymyilin vaan kauempaa ja kun se oli vastannu hymyyn, mä jatkoin matkaani.
Nyt mua nolottaa. Mitä luulette, ei kai se loukkaantunut? ._.
