Moi! Oon 16v tyttö. Joka tarvitsis tukea/neuvoa.
Oon luonteeltani aikalailla seurallinen, empaattinen, vähän ujo…
Mut ei mun tarkotus oo kyl tänne silti mitää kaveruushakua laittaa.
Menetin äskettäin 9 vuotta kestäneen kaveruuden , johon liittyi sen ajan hauskuudet.
Aloin lopulta kyllästymään/turhautumaan , koska meidän kaveruus ei tuntunu lopulta olevan enään muutakuin whatsapin kautta jutustelua hänen asioistaan ja harvoin mentiin mihinkään, koska ei sopinut mikään / ei sitä kiinnostanu.
Muutenki se toinen tuntu ajattelevan (jos ajatteli) niin omia kavereitaan ei koskaan meitä, ei edes suunnitellut kanssani mitään . Jos oli mielessä jotain , niin vasta lähtöpäivänä sain kuulla . Muutenki ku kaveruudessahan jaetaan surut ja murheet ja siinä toinen tukee toista . Niin monesti oli niin, et sain olla omassa murhekuopassa, koska ei se koskaan voinu auttaa muutaku omia kavereitaan.
Mä omasta mielestä tein kaikkeni sen kaveruuden eteen , joulunaki olin muistanu jollain sopivalla lahjalla häntä, mut ei koskaan mitään tullu siltä. Ainaki mulla oli oma eleeni .
Keskusteluistakaan ei oo tullu mitään , koska tuntuu et kaikki muu menee hänellä meidän edelle .
Muutenki aina ku puhuttiin asioista suoraan , niin ei siitä tullu ikinä mitään.
Mä hyväksyin kyllä hänet omana itsenään , mutta oli vaikeeta ystävyydessä ainakin ajanvieteet ja tuen saanti . Onko teillä neuvoa , mitä pitäis oikee tehdä? Monesti tuntuu siltä, et vois vain antaa olla kaveruuden mut siinä on ollu hyviä muistojakin ? Onko jollain teistä ollut sama tilanne,että on yrittänyt tehdä asioiden eteen hommia, mutta se toinen ei oikein ole ja lopulta se on murskannut kaverisuhteen vallan. Mitä pitäisi tehdä?
Miten saisi unohtumaan kaiken, entisen lapsuuden ystävän/parhaan kaverin, joka oli sellainen kuin oli?
Itsenäisyyttä ei hänellä kyllä koskaan tuntunut olevan .
Tavallaan syyllistän itseäni hieman, vaikka itse yritin olla hyvä ystävä. Yritin olla tasavertainen , mitä hän ei pystynyt olemaan. Yritin ymmärtää häntä, mutta tuntui että hän ei ymmärtänyt minua.Välillä myönnän kyllä,etten pystyny aina mutta silti yritin.
Mitä teen? En ainakaan jaksa enään yrittää uudestaan, koska kaiken olen jo siitä nähnyt.
Itselläni on sama tilanne. Olen itse melkein 16v. Oltiin alakoulussa aina parhaat kaverit. Nyt hän on ottanut reilusti etäisyyttä. En tiedä mikä meni vikaan, mutta sen tiedän että joko hän on kyllästynyt minuun tai sitten siihen on joku muu syy. Hän peruu aina tuntia ennen tapaamista tapaamisen. Aina on mitä lennokkaampia syitä. Tiedän tasan miltä ystävän menetys tuntuu. Jos haluat jutella minut löytää tästä osoitteesta:
firefly.suntuubi.com
Hei! Itse olen poika, 16, ja minullakin on eräs ystävä jonka kanssa kaveruutta on jo ollut yli 4 vuotta. Koen aina olevani se joka ottaa yhteyttä, keksii tekemistä, eikä minunkaan ystäväni osaa olla itsenäinen. Hän puhuu paljon muista kavereistaan, ei meistä.
En itsekkään ollut aina täydellinen ja joskus en puolustanut häntä koulussa kun hänen ’kaverit’ kiusasivat häntä. Ystäväni ei ymmärtänyt että heidän kanssaan ei tarvitsisi olla ja tätä yritin hänelle selittää..
Hänelle on vaikea avautua omista murheista ja hänhän ei kerro minulle mitään, mitä on tapahtunut. Joudun suunnilleen kyselemään miten on ja silleen. Syyllisyydentunto on minullekin tuttua tästä kaverisuhteesta enkä ole varma haluanko lopettaa yhteydenoton kaveriin joka kuitenkin tulee muiden yhteisten kaverien kanssa hyvin toimeen.
Huoh elämä on vaikeaa ja ihmissuhteet vielä vaikeampia.
Vastaukseni ei välttämättä auta sinua, sillä itsekin tarvitsen apua, mutta päätin antaa vertaistukea ja tsemppiä. :)
Toivottavasti voit hyvin!
Heippa! :)
Säikähdin ensiksi että onko joku mun vanha viesti pompannut esiin kun kuulosti niin tutulta, joten uskon että voisin jonkinlaista vertaistukea ja vinkkejä antaa kun mäkin olen samanlaisesta ongelmasta päässyt hiljattain.
Tää on pitkä viesti mitä teen joten saattaa kestää vähän, hyvä että tänne on jo tullutkin vastauksia!
Faktaa on että kaikki ystävyydet ei aina kestä ikuisesti tai edes pääty juuri sillä onnellisella tavalla minkä ystävyyssuhteelleen sitten haluaisi, sen sain oppia omasta kokemuksestani. Syitä on monia miksi ystävyydet päättyy, vähintään niin monta kuin ystävyksiäkin on, mutta toki kun mielenkiinnonkohteet ja elämä muuttuu niin monesti aletaan pikkuhiljaa ”kasvaa erilleen” eli kun huomaa ettei toisen seurassa oikein viihdykään syystä tai toisesta. Tietty jos sun kaverillasi on ollut paljon muitakin kavereita niin aikaa ei tietenkään riitä kaikille kokoajan annettavaksi ja toisten kanssa saattaa tulla paremmin juttuun, mutta yleensä oikeat ystävät kuitenkin huomioi ja oli kiva kuulla että sä yritit kuitenkin pitää yhteyttä ja huomioida toista, vaikkei aina tuntunutkaan että saisit siihen vastakaikua.
Ihanaa myös että kerrot kuitenkin kaveruudessasi olleen myös hyviä puolia, niistä kannattaa pitää kiinni vaikkei kaveruus enää jatkuisikaan.
Kaikki ei ole aina yhtä empaattisia tai rohkaisevia vaan toisille on suotu erilaisia lahjoja, voikin siis olla ettei ystäväsi tahallaan yrittänyt olla ymmärtämättä sinua tai ei osannut oikein rohkaista?
Jos koet että hän teki sen jopa tahallaan ja hän ystävyytenne alussa kuitenkin auttoi tosissaan, voi olla ihan hyvä päästää ystävyydestänne irti?
Munkin kaverini tosiaan oli sellainen ja välillä sain mitä oudoimpia vertauksia ja rohkaisevia viestejä mutta hän omien vaikeuksiensa lävitse niitä mulle kirjoitteli ja olen silti niistä aika kiitollinen vaikkei ne aina apua hirveästi tuoneetkaan.
On ihan totta ettei aina voi ymmärtää tai olla muutenkaan se ”maailman paras ystävä” toiselle, älä siis huoli omaltakaan kohdaltasi :) ollaan kuitenkin kaikki niin erilaisia että toisten täydellinen ymmärtäminen on mahdottomuus vaikka kannustaa tai piristää voisikin.
Sanoisin ettei sun tarvitse unohtaa kaveriasi/ystävääsi tai teidän kokemianne asioita. Elämä kulkee omaa reittiään eikä kaikki ihmiset voi olla siinä ikuisesti, jotkut ovat vain muutaman minuutin mutta jo sillä kykenevät muuttamaan toisen elämän ja sen suunnan.
Mulla ei tällä hetkellä ole oikein minkäänlaista ystävää monien syiden ja omien valintojen takia, tietty netti ja harrastukset niitä ihmisiä tuokin jo sopivasti elämään, mutta silti tykkään muistella vanhoja hetkiä kavereiden kanssa ja se saa jo heti hymyn huulille vaikkei enää oltaisikaan niin tiiviissä väleissä.
Kertomasi mukaan voisi olla hyvä (jos ymmärsin et kuitenkaan ole vielä pannut välejä poikki tms?) pitää kaveruudesta hänen kanssaan vähän taukoa ja keskittyä muihin asioihin?
Välejä ei ole aina pakko laittaa poikki kokonaan vaan monesti paikalta vaan hälvetään hitaasti, se on helpompaakin kun ison muistuvan riidan tai epämukavan keskustelun sijaan saatte itse päättää ottaako nyt enää yhteyttä vai eikö ja saatte siihen rinnalle myös tekemistä (kesäloma ja sitten arki) eli se ystävyys ei ole ainoa asia mihin keskittyä.
Eli jos susta tuntuu ettet jaksa enää yrittää pitää yhteyttä, ota vähän taukoa, tee muita asioita ja
jos tuntuu että haluaisit vielä laittaa viestiä niin tee niin, tai jos et halua niin älä laita :)
Myös keskusteleminen voisi auttaa jos tulet siihen tulokseen että haluat jonkinlaisesti päättää sen kaveruuden ”virallisemmin”. Voisit kertoa juuri siitä ettet tunne saaneesi tarpeeksi tukea ja ymmärrystä mitä kaveruuteen yleensä kuuluu ja olet väsynyt olemaan kaveruuden ainoa aktiivinen osapuoli ja että haluaisit ainakin pitää ystävyydestänne nyt vähän taukoa?
Kavereilla on aina edes jonkinlainen oikeus saada tietää miksi se ystävyys loppuikin nyt ja jos päätät vain hälvetä paikalta pois, voisi olla aiheellista edes sanoa jonkinlainen syy sen lisäksi.
Kaverisi ei kohtele sinua oikein jos keskittyy vain muihin ystäviinsä ja jättää tuolla tavalla ns. huomiotta. Anna teille molemmille aikaa antaa anteeksi ja siirtyä elämässä muihin seikkailuihin jos tunnet ettei tästä enää mitään tule. Kaikkien kemiat ei aina täydellisesti kohtaa joten sekin voi olla yksi syy miksi teidän ystävyytenne on näin kariutunut?
Vaikutat hyvin ymmärtäväiseltä ja empaattiselta ihmiseltä ja toivon että saat elämääsi sellaisia onnekkaita ihmisiä jotka haluavat olla tasapuolisesti ystäviäsi kanssasi :)
Tilanteessasi tosiaan voisi olla hyvä pitää taukoa, ehkä puhua asiat selviksi ja keksimällä muuta ajateltavaa ja tekemistä. Tuollaista tapahtuu aina välillä ja ei ole hyvä jäädä liiaksi puimaan asiaa niin, ettei siitä kaveruudesta muistu enää muuta kuin riidat.
Pidä siis sydämessäsi kiinni niistä hauskoista muistoista vaikkei teidän kaveruus niin jatkuisikaan.
Toivon että sulla on muita, parempia ystäviä ja muuta tekemistä, ethän jää tämän tilanteen kanssa siis yksin!
Paljon siunausta ja tsemppiä! Muista myös MLLn sivujen chat-, puhelin- ja kirjepalvelu sekä huoli puheeksi – kaavake jos tuntuu siltä että tarvitsisit lisää keskusteluapua :)
Kiitos kovasti.
Tuntui todella upealta lukea ja ajatella asioita uudelta kannalta , kun oma pää on puhki omaan miettimiseen.
Siunausta myös sinulle!
Toivottavasti sinullakin on jo kavereita/ saat niitä. Tunnut todella mukavalta ihmiseltä :)