Minusta tuntuu että paras ystäväni ei ehkä ajattelekkaan minusta samoin vaikka toisin väittääkin. On alkanut tuntua siltä että hän on kanssani enemmän vain materian takia eikä itseni takia sekä voisi minun kauttani elää unelmaelämäänsä.
Epäilen tätä siksi koska kaverini aina kehuu elämääni miten paljon parempi se on verrattuna hänen elämäänsä ja kuinka hän haluaisi olla juuri niinkuin minä.
Hän pitää animesta ja lukeekin aina vaan mangaani sekä on tietokoneellani sekä pelaa pelejä. Hänellä ei ole paljoa mangaa ja hän ei saa olla koneella niin kauan kuin haluaa toisin kuin minun luonani.
Hän ei koskaan kysy minua heille, eikä kylläkään oikeastaan ikinä kysy pääsisikö meille (odottaa yleensä minun aloitetta, mikä vähän saa minut epäilemään teoriaani) ja sekin kyllä mietityttää että kiinnostaako häntä seurani ollenkaan, sillä sitten kun hän on meillä niin eipä minun kanssani paljoa vietä aikaa vaan on kirjaimellisesti kuin kotonaan.
Tää harmittaa ja masentaa tosi paljon enkä tiedä mitä pitäisi ajatella tai tehdä. Eniten tässä ottaa päähän se ettei hän tunnu pitävän minua ollenkaan niin arvokkaana kuin minä häntä. Esim. just tuo että hän ei IKINÄ tee aloitetta missään asiassa vaan odottaa minun tekevän jatkuvasti kaiken. Hän myös tuntuu säälivän minua, kun yksi päivä purkasin vähän tunteita hänelle ja kiitin hänen huolenpidosta. Tähän hän vastasi näin:
”Totta kai mä huolehdin, varsinkin sinusta. Kun musta tuntuu että oot vähän yksinäinen”
Siis sääliäkö tämä nyt vaan on? Kysyin häneltä ja hän vastasi ei. Joka on outoa sillä tuollainen sävy hänen viestissä on. Jotenkin musta tuntuu että hän ei uskalla sanoa minulle suoraan yhtään mitään. Näinkö heikolla pohjalla ystävyytemme loppujen lopuski onkin?
Kaikenlisäksi en todellakaan ole yksinäinen, että mistä tuonkin on repinyt.
Musta muutenkin tuntuu et se vaan jatkuvasti valehtelee et se tykkää mun seurasta ja tällee. Joo mesessäkin meiän keskustelu on vaan mun haastattelua sen kanssa. Huoh, taidan itkeä itseni uneen.
Viihdytkö sitten edes ton kaveris seurassa? sä pidät sitä arvokkaana, mut se ei vaikuta pitävän sua… jospa yrittäisit vielä puhua asiasta sen kanssa? Mutta kyl toi säälimiseltä kuulostaa, mut ehkä kaveris ei tarkota sillä pahaa… Ehkä hän ei tajua käytöstään. Eikä aina joka ihmisestä voi pitää, vaikka kuinka tahtois:(
Kantsis kuitenkin ehkä viettää enemmän aikaa parempien kavereitten kanssa…
Ja muuten mua itteäni usein pelottaa soittaa bestikselle tai kysyä sitä jonnekkin… arvostan sitä niin paljon:S Eli se ettei tee aloitetta ei tarkoita, ettei henkilö välittäis susta…
