Mitä voi tehdä, jos joutuu nettikiusaamisen kohteeksi?

Viesteihin vastaaminen saattaa yllyttää kiusaajaa entistä loukkaavampiin kommentteihin ja julmempaan käytökseen. Ahdistuksen ja pelon näyttäminen voi olla juuri sitä mitä kiusaaja haluaa. Kenenkään ei pidä alistua huonoon kohteluun.

Monissa somekanavissa, yhteisöpalveluissa ja chateissa pystyy estämään viestit tietyiltä käyttäjiltä, piilottamaan tai lisäämään muita käyttäjiä mustille listoille, jolloin he eivät voi ottaa sinuun yhteyttä.

Kiusaamisviestejä ei kannata lukea eikä kuvia ole pakko katsoa, mutta ne kannattaa tallentaa. Tallentaminen on tärkeää, koska kiusaamista pystytään helpommin selvittämään, kun teosta on jäänyt todisteet.

Kirjaa mahdollisuuksien mukaan ylös puhelimeesi, tietokoneelle tai paperille nettisivuston osoite, suora linkki tarkalle sivulle, jossa kiusaamista on tapahtunut,  kiusaajan profiili tai käyttämä nimimerkki, mahdollisuuksien mukaan sähköpostiosoite tai muu vastaava tieto..

Halutessasi voit pitää myös päiväkirjaa tuntemuksistasi – sitäkin voidaan käyttää todisteena kiusaamisesta. Päiväkirjan pitäminen auttaa myös omien tunteiden käsittelemisessä.

Kiusaamista ovat esimerkiksi häiritsevä tai uhkaava käytös, kuvien tai videoiden levittäminen ilman suostumusta.

Ilmianto jää vain somepalvelun ylläpidon tietoon. Somepalvelun ylläpitäjä ei saa luovuttaa tietoja siitä kuka ilmiannon on tehnyt.

Useilla sivustoilla ja somepalveluilla on asiantunteva ylläpito, jonka tehtävänä on poistaa häirintää.  Ylläpitäjä voi poistaa pilkkaavan tekstin tai kuvan palvelustaan ja mahdollisesti selvittää tekstin kirjoittajan. Kiusaaja voi myös saada porttikiellon nettipalveluun.

Muista, että olet kokenut hirveän asian, ja siitä pitää kertoa. Uskalla kertoa tunteistasi ja kokemuksistasi myös hyville kavereille, perheenjäsenillesi, vanhemmillesi tai muille sinulle tärkeille, läheisille aikuisille. Koulun tai opiskelupaikan ammattilaiset, kuten opettajat, kuraattori, terveydenhoitaja tai koulupsykologi voivat myös auttaa. Myös koulusi tukioppilaille voi kertoa kiusaamisesta netissä!

Sinusta voi tuntua, että aikuiset eivät ymmärrä nettimaailmaa, mutta sinun hyvinvointisi on heidän vastuullaan. Aikuiset haluavat kuulla mitä sinulle kuuluu! Kannattaa aina kertoa: he välittävät sinusta ja haluavat auttaa ja tietää, miksi sinusta tuntuu pahalta. Aikuiset eivät saa rankaista sinua kun olet rehellinen ja rohkea. Kiusaaja on syypää.

Vanhempia kannattaa pitää alusta asti kärryillä siitä, mitä netissä teet ja kenen kanssa siellä vietät aikaa. Kun heti tietävät, sinun on helpompi mennä kertomaan heille myös ikävämmistä netissä sattuneista asioista.

Jos puhumisen aloittaminen arasta aiheesta kasvokkain  vanhemmalle tuntuu hankalalta, voit aloittaa vaikka lähettämällä viestin yhteisessä viestiketjussa tai jättää paperilapun luottoaikuisen löydettäväksi, jossa kerrot että haluaisit jutella. Kerro myös hyville ystävillesi kiusaamisesta -yhdessä raskas taakka on kevyempi kantaa!

Näin ei saa tapahtua.

Yritä selvittää asia ensin asianomaisen kanssa. On mahdollista, että hän ei ole tajunnut tekevänsä mitään väärää.

Jos tämä ei auta, ota yhteyttä nettisivun tai somekanavan ylläpitoon ja johonkin sinulle läheiseen aikuiseen (esimerkiksi vanhempaan, opettajaan tai nuorisotyöntekijään), joka osaa viedä asiaa kanssasi eteenpäin. Jos tilanne on vakava, ottakaa yhteyttä nettipoliisiin.

Toisen henkilön uhkaaminen, halventaminen tai loukkaaminen voidaan tulkita vahingonkorvauksiin, sakkoihin tai jopa vankeuteen johtavaksi rikokseksi.

Älä epäröi ottaa yhteyttä poliisiin, jos kiusaaminen on vakavaa tai levinnyt laajalle. Pyydä tueksi vanhempaa tai muuta sinulle tuttua aikuista, sukulaista, nuorisotyöntekijää, valmentajaa tai opettajaa.

Kiusataanko sinua tai jotakuta kaveriasi netissä? Haluatko kysyä tai jutella kiusaamisesta? Voit ottaa yhteyttä myös MLL:n Lasten ja nuorten maksuttomaan puhelimeen, p. 116 111. Voit ottaa yhteyttä myös chatilla tai nettikirjeellä. Tärkeintä on, ettet sinä tai kaverisi jää kiusaamistilanteissa yksin.

The contents of this publication are the sole responsibility of The Mannerheim League for Child Welfare and do not necessarily reflect the opinion of the European Union.