Kaapista ulos

”Pitkä on tuleva marssini, mutta nyt olen jo pienen askeleen ottanut. Ja hymyilen. Asia on nimittäin niin, että soitin Lasten ja nuorten puhelimeen ja kyselin – tai ei – multa kyseltiin ja mä kerroin. Sain pari numeroa Ouluun ja Hesaan, Setan numeroita. Jos vaikka saisin kirjekamuja, et tietäis, että on muitakin, jotka on kokenu samanlaista. Nyt tuntuu helpommalta, saa olla tällainen kuin on. Ihanaa!”

– Marja-Leena Parkkinen, Ulos kaapista, 2003 (päiväkirjamerkintä kirjoitettu 15-vuotiaana)

Ulostulo tarkoittaa tilannetta, jossa henkilö kertoo omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan (millaisiin ihmisiin tuntee seksuaalista vetoa) tai sukupuoli-identiteetistään (minkälaiseksi kokee oman sukupuolensa) toisille ihmisille, esimerkiksi perheenjäsenille tai ystäville. Usein termiä käytetään silloin, jos seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen tulee niin sanotusti ulos kaapista. Termi voisi myös tarkoittaa niitä tilanteita, joissa heteroseksuaalinen ihminen kertoo parisuhteestaan ja näin kertoo toisille olevansa hetero. Usein kuitenkin yhteiskuntamme normeista johtuen oletetaan, että ihmiset ovat heteroita ja tämän vuoksi vastakkaisen sukupuolen kanssa seurustelu ei usein edellytä kaapista ulostuloa, vaan sitä pidetään oletuksena.

Ulostulo voi herättää läheisissä ihmisissä monenlaisia reaktioita. Esimerkiksi ulostulleen nuoren vanhempi tai läheinen aikuinen voi tuntea helpotusta ja iloa nuoren puolesta sekä hyvää mieltä siitä, että nuori on uskaltanut jakaa ison asian hänen kanssaan.

Samalla uutinen voi kuitenkin myös herättää huolta aikuisessa. Hän voi olla huolissaan esimerkiksi siitä, tuleeko nuori kokemaan syrjintää tai ennakkoluuloja. Joskus ulostulo voi myös tulla aikuiselle yllätyksenä ja voi olla, että hän tarvitsee aikaa uutisen sulatteluun. Moni tämän päivän aikuinen on syntynyt aikana, jolloin seksuaalisesta suuntautumisesta ei puhuttu julkisesti ja esimerkiksi homo- tai biseksuaalisuutta piiloteltiin. Tämän vuoksi aiheesta voi olla aikuisille vaikea puhua, ja vanhemmilta voi puuttua sanoja ja tapoja puhua seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolen moninaisuudesta.

Joskus läheisillä ihmisillä saattaa olla kielteisiä ennakkoluuloja, asenteita tai arvoja sukupuolen moninaisuuteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyen. Kokemus omasta seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuolesta ovat  hyvin henkilökohtaisia kokemuksia eikä kenelläkään ole oikeutta painostaa toista kieltämään tai tukahduttamaan omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Jos kohtaat painostusta läheisiltäsi, älä jää yksin vaan hae itsellesi tukea.

Kertomatta jättäminen voi vaikuttaa ihmissuhteisiin. Miltä tuntuisi pitää asia salassa läheisiltäsi? Erilaiset salaisuudet läheisten ihmisten kesken ovat liian yleisiä ja ne voivat vaikeuttaa läheisyyden kokemista. Jos sinulla on ollut tuntemuksia, että olet ulkopuolinen tai erilainen tai koet läheiset ihmisesi etäisiksi, se voi liittyä siihen, että he eivät ehkä näe sinua sellaisena kuin olet. Myös tunne siitä, ettei sinusta välitetä tai pelkäät hylätyksi tulemista, voi johtua salaisuudestasi.

Kertominen on vanhemmalle lahja. Voisiko ajatella, että vanhemman on parempi tietää lapsensa ajatuksista kuin olla niistä tietämätön? Nuoren kertoessa kokemuksistaan, vanhempi saa mahdollisuuden olla omalle lapselleen tukena.

Tärkeintä on muistaa, että kertomisella ei ole kiirettä. Kertominen voi olla helpompaa siinä vaiheessa, kun on itse rauhassa pohtinut asioita riittävän pitkään. Toisaalta ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla: toiselle voi olla tärkeää käydä keskeneräisiä ajatuksia läpi jonkun läheisen ihmisen kanssa – esimerkiksi kaverin tai sisaruksen. Tärkeintä on että tunnet olevasi itse valmis kertomaan.

Sitten kun on itse valmis kertomaan asiasta, on aika miettiä, kenelle kertoisi ensimmäisenä. Monet ovat kokeneet, että ensiksi kannattaa kertoa jollekulle luotettavalle ja läheiselle ihmiselle; esimerkiksi perheenjäsenelle, läheiselle aikuiselle tai hyvälle ystävälle.

Kertomista voi myös harjoitella jonkun luotettavan ja vaitiolovelvollisen aikuisen kanssa. Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi koulun terveydenhoitaja. Terveydenhoitaja suhtautuu asiaan luontevasti ammattitaitonsa vuoksi. Terkkarin kanssa voi sitten miettiä, miten asiasta kannattaisi kertoa omille vanhemmille, sisaruksille ja kavereille.

Kertomiseen ei ole mitään yhtä ja parasta tapaa. Monet ovat kokeneet, että kirjeen kirjoittaminen läheisille, esimerkiksi vanhemmille on hyvä keino. Kirjeen voi jättää läheisen luettavaksi, jolloin kirjeen saanut voi ottaa uutisen vastaan omassa rauhassa. Joskus uutinen saattaa herättää läheisessä monenlaisia tunteita ja ajatuksia, joita voi olla hyvä saada hetki miettiä itsekseen. Oletko miettinyt, miten kertoa läheisille? Kasvotusten, kirjeellä, puhelimessa, sähköpostitse?

Vaikka aika ei tuntuisi oikealta kertoa omasta identiteetistä ja pohdinnoista läheisille ihmisille, voi silti olla tärkeä saada keskustella jonkun kanssa omista ajatuksista ja pohdinnoista, jos ne ovat paljon mielessä. Setan (järjestö, joka ajaa muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaisuutta) jäsenjärjestöt tarjoavat useilla paikkakunnilla nuorten ryhmiä ja keskustelutukea puhelimitse. Voit myös ottaa yhteyttä luottamuksellisesti lasten ja nuorten puhelimeen, nettikirjepalveluun tai chattiin.

Ulostulo on pitkä ja jatkuva prosessi. Ihminen joutuu toistuvasti tilanteisiin, joissa hänen oletetaan olevan hetero ja sukupuoleltaan joko mies tai nainen, ellei hän itse ilmoita toisin.

On myös mahdollista olla elämänsä eri vaiheissa eriasteisesti ”ulkona”. Voi olla, että esimerkiksi koulussa tai työelämässä seksuaalinen suuntautuminen tai sukupuoli-identiteetti pysyy yksityisenä asiana jota koulu- tai työkaverit eivät tiedä, vaikka omassa lähipiirissä läheiset tuntisivat myös tämän sinusta.

• Muistathan, että vaikka läheisesi kokisivat minkälaisia tunteita tahansa tai reagoisivat voimakkaasti, sinä et ole tehnyt mitään väärää. Sinä et ole vastuussa läheistesi hyvästä tai pahasta olosta.
• Miten ajattelet läheistesi suhtautuvan kertomaasi? Miten toivoisit, että läheisesi suhtautuvat kertomaasi? Entä miten toivot ulostulon muuttavan elämääsi?
• Joskus tilannetta voi helpottaa, kun muistuttaa vanhemmille, että seksuaalinen suuntautuminen on paljon muutakin kuin seksuaalisuutta – myös ihastumista ja rakastumista.
• Läheisten reaktio voi yllättää positiivisesti tai negatiivisesti. Koskaan ei voi olla etukäteen täysin varma, miten toiset suhtautuvat uutiseen. Läheisten ensireaktio ei myöskään välttämättä kerro sitä, miten he jatkossa suhtautuvat. Muistathan, että sinä olet hyvä juuri sellaisena kuin olet riippumatta siitä, miten läheisesi reagoi kertomaasi.
• Jos kotonasi on aikaisemmin ollut henkistä tai fyysistä väkivaltaa, etsi itsellesi ammattiapua ennen kuin lähdet käsittelemään asiaa vanhempiesi kanssa. Jos tilanne kotona on sinulle vaikea, hae apua  kouluterveydenhuollosta, nuorisotyöntekijöiltä, nuorten kriisipisteistä, turvataloista tai Setalta.
• Läheiset tarvitsevat aikaa omien tunteidensa läpikäymiseen. Muistatko vielä, minkälaisia tunteita itse kävit läpi? Kuuluiko niihin surua, vihaa, kieltämistä? Vai oliko oma kokemus helppo hyväksyä?

(Huom. Edellä olevassa tekstissä on luvallisia lainauksia Setan Transtukipisteen tuottamasta materiaalista.)