Sitoutuminen seurustelusuhteessa

Sitoutuminen seurustelusuhteessa voidaan nähdä jonkinlaisena sopimuksena: henkilö pysyy lojaalina kumppanina toiselle. Ilman tätä suhde jää lyhytkestoiseksi, kun ihastumisen tunteet alkavat hiipua. Kun ihminen sitoutuu toiseen, tätä suhdetta on siten vaikea hajottaa, vaikka intohimo ja läheisyys olisivat kuolleet vuosia sitten. Voiko silti nuorelta vaatia samaa sitoutumista seurustelusuhteessa, niin kuin yhteiskunta odottaa aikuisilta?

Seurustelun katsotaan kuuluvan osaksi nuoren elämää ja moni kokee ensi-ihastuksensa nuoruudessa. Suhtautuminen nuorten seurusteluun on onneksi paljon sallitumpaa kuin mitä se oli vuosikymmeniä taaksepäin. Meitä jopa kannustetaan siihen, jotta saamme kokemusta seksuaalisuudesta ja omista rajoista. Minäkin aloin seurustelemaan hyvin varhain, 13-vuotiaana, ja vielä toisen tytön kanssa. Suhteemme kesti yli neljä vuotta lukioon saakka, mikä on yllättävää. Se tuli kuitenkin päätökseen, kun hän ei enää jaksanut panostaa siihen. Huomasin silloin, että me olimme myös lähteneet seurustelemaan aivan eri syistä: minä vakavissani, hän kokeilumielessä. Emme vain koskaan ottaneet asiaa puheeksi.

Kokeilumielessä seurusteleminen ei ole väärin enkä syyllistä nuorta, joka näin tekee. Mutta sellaisella motiivilla on omat riskinsä. Ensinnäkin olisi hyvä tietää, mikä on suhteen merkitys kumppanille: onko hän mukana samoista syistä vai ei? Jos vastaus on ei, seurustelun jatkaminen voi olla hankalaa jo sen takia, että toinen haluaa viedä suhteen pidemmälle. Sama pätee tilanteeseen, jossa nuori ei halua päästää kumppanistaan irti, kun tämä ei enää jaksa. On muistettava, että ei tarvitse sitoutua siihen ensimmäiseen vaihtoehtoon loppuiäksi. Maailmassa on noin 7 miljardia ihmistä tällä hetkellä, joista erittäin moni voi olla ”se oikea”. Pitää vain olla kärsivällinen.

On kuitenkin mahdollista, että molemmat osapuolet haluavat jakaa tulevaisuuden yhdessä esimerkiksi hankkimalla yhteisen vuokra-asunnon tai hakemalla samaan kouluun. Varsinkin peruskoulun loppuessa nuori saattaa pohtia, onko järkevää jatkaa suhdetta, jos toinen joutuukin asumaan kauempana. Uskon, että ongelmaan ei ole yhtä oikeaa ratkaisua. Riippuu aivan siitä, kumpi tuntuu itselle arvokkaammalta: koulutus vai seurustelusuhde. Sitoutuminen kumppaniin juuri vaikuttaa tässä eniten omaan päätöksentekoon esimerkiksi nuori hakee ammattikouluun, vaikka suunnitelmana oli lukio. Kannattaa silti harkita näitä asioita tarkkaan, sillä uhraamalla omat unelmansa toisen vuoksi voi johtaa myöhemmin katumukseen.

Tiedän, että on nuoria, joiden sitoutumisen tunne on muuttunut suhteen edetessä riippuvuudeksi. Riippuvuuden taustalla on erilaisia selityksiä: yksinäisyyden pelkoa, mustasukkaisuutta, tutun ja turvallisen vaalimista ja opittua avuttomuutta. Toisin sanoen nuori luulee sitoutumisensa ja lojaalisuutensa liittyvän rakkauteen, vaikka oikeasti saattaakin pelätä eroa ja sen seurauksia. Esimerkiksi minä ajattelin näin. Pakotin itseni pysymään suhteessa, koska ”oli pakko ja mitään muuta vaihtoehtoa ei ollut”. Tämä osoittautui tietenkin vääräksi, sillä mitään maailmanloppua ei tapahtunut eron jälkeen. Sydänsurut kuuluvat osaksi elämänkulkua, ja vaikka ne ovatkin inhottavia, niistä ylipääseminen laajentaa näkökulmaa seurustelusta.

Joten voiko nuori sitoutua seurustelukumppaniinsa? Nuoruus on täynnä uusien asioiden ja tunteiden kokemista ja niistä oppimista. Sitoutumisen harjoittelu seurustelun aikana on hyödyllistä, koska se on yksi suurimmista haasteista aikuisillekin. Silti ei kannata yllättyä, jos nuori vaihtaa kumppaneita lyhyen ajanjaksoin tai ihastuu useaan henkilöön. Tärkeintä on, että molemmilla on hyvä olla toisen kanssa eikä muusta tarvitse silloin murehtia.