Erimielisyydet ja ystävyyssuhteen päättyminen

Aloitamme ihmissuhteiden luomisen heti syntymän jälkeen. Kiintymyssuhde on ensimmäinen tärkä vuorovaikutussuhde, joka muodostuu yleensä äidin kanssa. Jos sinulla on sisaruksia, muistat varmasti kun olette kinastelleet lähes päivittäin jostain asioista, jotka tuntuvat ehkä nyt aivan hölmöiltä ja turhilta. Sisarussuhteet ovat siitä tärkeitä, että ne opettavat meille vuorovaikutustaitoja: kuinka ottaa muut huomioon ja kuinka ratkoa erimielisyyksiä.

Viimeistään päiväkotiin ja kouluun mennessä alamme tutustua myös perheen ulkopuolisiin ikätovereihin ja muodostaa ystävyyssuhteita. Ehkä sinulla on ollut lapsena joku yksi paras kaveri, jonka kanssa olette olleet kuin paita ja peppu. Tai sitten sinulla on ollut monia hyviä ystäviä, joiden kanssa olet viettänyt aikaa koulussa ja vapaa-ajalla.

Kaikissa ihmissuhteissa, myös ystävyyssuhteissa, on joskus haasteita ja ehkä riitojakin. Sanotaan, että tosi ystävyys kestää kaikki haasteet ja erimielisyydet kun niistä voidaan puhua avoimesti.

”Perustavanlaatuiset asenne-, arvo- tai kommunikaatioerot saattavat toisinaan kärjistyä vuorovaikutuksen jatkuessa, varsinkin jos osapuolten on vaikea löytää eroavuudet ylittäviä, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja näkökantoja. Mikäli vuorovaikutus ei täytä ennakko-odotuksia, tuttavuuden syventäminen saattaa olla vaikeaa.” Näin sanoo meidän psykologian oppikirja.

Minä muutin 7-vuotiaana toiselle puolelle Suomea ja ystäväni jäivät vanhaan kotikaupunkiin. Joidenkin läheisimpien kanssa pidimme yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti ja näimme, kun olin käymässä sukulaisteni luona. Mutta sitten tiemme erosivat, kun kasvoimme. Yhteydenpito vain lakkasi syystä tai toisesta. Ajattelen sen olevan tosi luonnollista, koska välimatkaa oli satoja kilometrejä ja elämämme olivat aivan eri ympäristöissä. Ystävyys ei enää kestänyt sitä.

Yläasteella koin olevani tosi yksinäinen. Minulle on aina sanottu, että olen jotenkin ikäistäni vanhemman oloinen ja se näkyi yläasteellakin siinä, että en oikein kokenut olevani osa mitään porukkaa. Nyt ajattelen siinä olleen kyse juuri asenne- ja kommunikaatieroista. Jo ajatusmaailmat olivat aivan liian erilaisia siihen, että mitään ystävyyssuhteita olisi voinut muodostua.

Kaikki ihmissuhteet eivät ole tarkoitettu pysyviksi läpi elämän. Joskus ihmiset tulevat meidän elämään tietyksi hetkeksi, ehkä opettavat meille jotain tärkeää, ja sitten poistuvat elämästämme. Olisi todella tärkeää, että jokaisella meistä olisi edes yksi sellainen läheinen ihmissuhde, joka pysyy ja kestää ja jossa tuntee olonsa täysin arvostetuksi ja hyväksi omana itsenään. Se on tosi tärkeää ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta.