Erityisherkkyys

Olen monesti ajatellut, että olen jotenkin vääränlainen tähän maailmaan. Olen tosi herkkä, pohdin paljon asioita, aistin muiden fiiliksiä ja kuormitun helposti stressistä sekä ihmissuhteista ja en pysty keskittymään yhtään jos kuuluu ääniä ympäriltä.Törmäsin kerran sattumalta käsitteeseen erityisherkkyys ja aloin etsiä tietoa aiheesta lisää. Tuntui, että moni asia saikin ihan järkevän selityksen.

Psykologian tohtori Elaine Aron on jakanut erityisherkkyyden neljään pääpiirteeseen. Ensimmäinen on syvällinen tiedon prosessointi (depth of processing), jonka mukaan ihminen pohtii eri vaihtoehtoja ja käsittelee havaintoja hyvin syvällisesti. Kaverini välillä miettivät, että kuinka jaksan ajatella asioita niin paljon. Vastaan aina, että minä vain olen sellainen.

Toinen piirre on kuormitusalttius (overarousability). Se tarkoittaa sitä, että erityisherkkä ihminen palautuu hitaasti isosta aistimus- tietomäärästä. Tämä näkyy itselläni esimerkiksi siten, että koulupäivät vievät kaiken energiani ja tarvitsen arki-illat ihan vain lepäilyyn ja palautumiseen yksin kotona tai luonnossa.

Kolmas piirre on vahva eläytymiskyky (emotional intensity) eli erityisherkän henkilön tunteet ovat voimakkaita ja hänen on helppo asettua toisen ihmisen asemaan. Minä koen, että tämä on ehdottomasti yksi mun vahvuuksista eli se, että olen hyvä kuuntelemaan ja ymmärtämään erilaisia ihmisiä. Ja mitä tulee tunteiden kokemiseen voimakkaina, minulla ei ole juuri ikinä tasaisen tylsää vaan aina menee joko kovaa ylös tai kovaa alas. Eli päivän aikana voin helposti tuntea sekä vahvaa ärsyyntymistä että voimakasta onnea ja kiitollisuutta. Yritän olla lukematta liikaa uutisia, koska ne usein ovat tosi ikäviä sekä negatiivisia ja en halua ruokkia huonoja fiiliksiä lisää.

Viimeinen piirre on tarkka havainnointikyky (sensory sensitivity). Erityisherkän ihmisen hermosto reagoi tavallista herkemmin aistihavaintoihin. Kuten jo tekstin alussa mainitsin, siedän huonosti ääniä. Jos yritän tehdä koulutehtäviä ja joku vieressä naputtelee pöytää, puhuu kovaan ääneen tai ylipäätään touhuaa yhtään mitään, mun keskittymiskyky on heikoilla. Toki pystyn etsimään paikan, missä on rauhallista työskennellä, mutta olen huomannut, että ääniä täytyy vain oppia sietämään, koska niitä on elämässä aina. Ylioppilaskirjoituksissa minua häiritsi ihan älyttömästi se, kun opettajat liikkuivat salissa, kokelaat kävivät vessassa ja rapistelivat eväsrasioitaan, aina joku niisti nenää, aivasti tai vaihtoi asentoa. Erityisherkkien kannattaa ottaa huomioon, että hyvien perustelujen kanssa on mahdollista hakea erityisjärjestelyjä kirjoituksiin ja saada esimerkiksi oma tila tuoksi ajaksi. Itse olin siinä mielessä hölmö, että en hakenut sitä. Jos vielä kirjoittaisin, ehkä hakisin.

Tutkimusten mukaan erityisherkkiä on noin 15-20 prosenttia väestöstä. Meille tuohon porukkaan kuuluville on olemassa tietoa ja tukea. Itseäni on helpottanut tosi paljon se, että olen saanut lisää tietoa ja ymmärtänyt, että en ole mitenkään vääränlainen, virheellinen tai sairas vaan herkkyys on itseasiassa vahvuus, jos sen osaa niin päin kääntää. Erityisherkän on supertärkeä huolehtia omasta hyvinvoinnista ja palautumisesta, antaa itselleen omaa aikaa ja tehdä asioita, jotka eivät kuormita liikaa. Erityisherkkä ihminen voi olla myös ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen, mutta kaipaa usein aikaa yksin palautuakseen. Erityisherkän ihmisen lähipiiriltä se kaipaa hyväksymistä ja tukea.