2.Podijakso: Totuus vai valhe?

*intromusiikki*

Ivana: Moi! Mä oon Ivana, Nuortennetin verkkonuorisotyöntekijä. Mä vedän täällä sometiimiä ja podcast-tiimiä. Ja seuraavaksi meille esittäytyykin meidän poditiimi, olkaa hyvä.

Alisa: Moi, mä oon Alisa ja tuun Pohjois-Suomesta. Mä harrastan teatteria, sekä rakastan elokuvia ja musiikkia, ja tähtitiedettä. Mä oon aina ollut kiinnostunut podcasteista, ja siitä, miten asioita voi tuoda esille ilman mitään visuaalista apua.

Lisa: Moi, mä oon Lisa, suomenruotsalainen Nuortennetin toimittaja. Mä opiskelen musiikkii tällä hetkel, mun pää-aine on laulu, mut sit mä myös soitan vähän niitä ja näitä.

Ivana: Seuraavaks me tutustuttais toisiimme vähän paremmin, niin meillä ois tämmönen kolme väitettä, mitä me aijotaan kertoa ittestämme. Eli kaks on oikeesti totta ja yks on valhetta. Ja sit teidän pitää arvata, mikä on totta ja mikä ei oo totta. Eli mun väiteet: 1: Pelkään perhosia luollakseni. 2: Mä oon liukastunu sammakon päälle. Ja 3: Mä oon astunu merisiilin päälle. Mitä mieltä ootte; mikä näistä on totta, ja mikä tarua?

LIsa: Toi on kyl aika vaikee. Mulla tuli joku ajatus tässä. No siis mul on vähän semmonen fiilis jotenki, et jos sä oot… jos sä niinku pelkäät perhosii. Mä mietin et voiko se sit myös olla silleen, et sä vaik niinku pelkäät sammakoit myös tai jotenki et… et sen takii mä ajattelen et se ehkä vois olla totta. Mut taas se voi olla et sä oot ihan vahingos astunu jonkun sammakon päälle.

Alisa: Saako esittää lisäkysymyksiä?

Ivana: Saa esittää lisäkysmyksiä.

Alisa: Miten niinkuin teoriassa sä liukastuit sammakon päälle? Tai käytännössä.

Ivana: Käytännössä vai teoriassa?

Alisa: Käytännössä, vaikka.

Ivana: No sä voit liukastua sammakon päälle, jos ulkona on pimeetä, tai jos sä oot kävelemässä jossain metsässä, mahdollisesti.

Lisa: Sä kuulostit kyl vähän epävarmalta, kun sä vastasit tohon. Mikä se vika (väite) oli?

Ivana: Oon astunu merisiilin päälle.

Alisa: Mä jotenki veikkaan, että tää sammakon päälle liukastuminen on tässä se valhe.

Lisa: Mutta luuleks sä, että hän on niinku astunu merisiilin päälle? Koska niinku, sillähän on tommoset piikit, niin eiks se satu ollenkaan, vai onks ne pehmeet? Mä en tiiä.

Ivana: Lisa, on aika lukita vastauksesi.

Lisa: Mä luulen että tää merisiili.

Ivana: Okei! Itseasiassa hei, Lisa, sä olit oikeassa. Mä en oo astunu merisiilin päälle. Mut, mä oon oikeesti liukastunu sammakon päälle. Mä oli telttailemassa Norjassa joskus nuorempana, ja sit mä kävelin ulkona pimeessä, ja mä siis oikeasti liukastuin sammakon päälle ja kaaduin siinä sit selälleni. Et se oli siis ihan totta.

Lisa: Voinko mä ottaa seuraavaks?

Ivana: Ota vaan.

Lisa: 1: Mun ja mun veljen syntymän välissä on minuutti. 2: Mun oikea nimi on Elisabeth, mutta käytän kutsumanimenä “Lisa”. 3: Huoneeseeni lensi lintu kun olin pieni. Se oli lintuinfluenssan aikana, eli äiti joutui pesemään kaikki lelut.

Ivana: Alisa, onks sulla arvauksia?

Alisa: Nyt on kyllä tosi vaikeet.

Lisa: Onks teillä esitettävänä jotain lisäkysymyksii?

Ivana: Mä mietein et onks se… kai se on teoreettisesti mahdollista myös yhden minuutin aikaväli. Hmmm. Toi lintuinfluenssa kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta.

Alisa: Joo. Toisaaltahan se on aika satunnainen, että, tommosta keksii päästä.

Ivana: Niin, ja sit mä mietin et toi oli niinku niin spesifi toi kertomus. Ja niin yksityiskohtanen, et ehkä se on totta. Mut sit samaan aikaan mä mietin, että toi nimijuttu, et se on taas niinku noista ehkä kaikista vähiten.. Tai siis kaikista uskottavin sinänsä. Niin ehkä sen takii se ois valhe. Mitä mieltä on Alisa? Mitä sä veikkaat?

Alisa: No mäki kyllä veikkasin, että tää nimijuttu on se valhe.

Lisa: Eli, te veikkaatte, että tää nimijuttu on valhe.

Ivana: Joo.

Alisa: Joo.

Lisa: Se on oikein! Eli, se nimijuttu on valhe.

Ivana: Okei, eli tää lintuinfluenssa…

Lisa: Eli mun etunimi on Lisa ja mun toinen nimi on Elisabeth.

Ivana: Okei.

Lisa: Ja toi lintuinfluenssa -juttu on… Se on tapahtunut, kun olin noin seittämän- tai

kuusvuotias, niin mun huoneesee yhtäkkii lens lintu, ja sit mun isä oli vaan sillee et “Ei vitsi, et, mä en uskalla…” niinku, et hän ei uskalla niinku mennä sinne, tai mitää, ja ihan vaan lämäytti oven kiinni, ja sit me ootettiin, kunnes äiti tuli kotiin. Sit äiti tulee jonkun harjan kaa sinne. Silleen: “Mä nyt tuun sinne”, ja sit se oli säikähtänyt se lintu, niin sit se oli niinku, sen linnun niinku ulostetta oli siin joka paikassa, ja sit äiti joutu pesemään kaikki mun tavarat. Just sen takii, koska oli just se lintuinfluenssa-aika silloin. Joo.

Ivana: Aikamoinen tarina kyl.

Lisa: Ja mun ja mun kaksoisveljen syntymän välissä on minuutti. Mä aina puhun siit jokaselle.

Ivana: Kumpi synty eka?

Lisa: Mun veli.

Ivana: Aa, okei. Mites Alisa? Mimmosii väitteitä sulla on?

Alisa: Eli; Väite 1: Mulla ei koskaan ole ollut lemmikkiä. Väite 2: Olen voittanut lentopallossa SM-hopeaa. Väite 3: Olen voittanut kuusi vuotiaana kengät piirustuskilpailussa.

Lisa: Nyt pitää mennä katsomaan, tota. Sitä… Meillähän on se, mis me esitellään toisiimme Discordissa, niin pitäisköhän kattoa sitä. Et onks sul?

Alisa: Huijausta.

Ivana: Kengänpiirrustus?

Alisa: Eiku tai siis, mä voitin kengät piirustuskilpailusta.

Ivana: Aa.

Lisa: Okei no se voi… Se kuulostaa niin perus jutult niinku et se voi… Se on varmaan oikein. Et se kuulostaa semmoselt todelliselt.

Ivana: Must tuntuu et väite yks on väärin. Tai et se on siis…

Lisa: Niinku eiks se toka ollu joku et sä oot voittanu SM… Mikä se oli?

Alisa: Väite kaks oli että mä oon voittanu lentopallossa SM-hopeaa. Niinku mun ikäisten sarjassa, tietenki.

Lisa: Jaha. Ivana auta vähän!

Ivana: Siis mä uskon tohon ja mä uskon myös tohon piirrustuskilpailuun, niin must tuntuu et toi ensimmäinen on se.

Lisa: No kun mä en tiedä, kun mä jotenki ajattelin et se SM-mitali, et se vois olla se niinku

väärä tai silleee, koska se… En mä tiiä noi muut kuulostaa enemmän niinku todellisilta. Mut toisaalta se voi ihan hyvinki olla silleen, et Alisalla on joitain lemmikkejä. Niinku mulla on semmonen fiilis, et hän on semmonen ihminen. Okei no mä sanon myös et se (eka).

Alisa: Okei, eli te vastaatte väite yks on se valhe?

Lisa: Niin.

Alisa: Hetkinen. Siis mitä te nyt vastaatte?

Ivana: Väite yks on totuus. Sori.

Alisa: Eiku nii joo… Hetkinen… Joo eli, nyt mun pitää miettiä. Eli minkä te vastaatte että on valhe?

Lisa: Se kakkonen. Eiku se ykkönen.

Ivana: Eiku siis eiks täs oo, et on kaks valhetta ja yks totuus? Eiku kaks totuutta ja yks valhe. Niin, totta… Ei, ku sil ei oo siis… Joo. Se ykkönen on valhe: Sul ei oo ollu lemmikkejä.

Alisa: Ei joo hetkinen. Joo, joo, joo, siis. Olin ihan hämmentynyt.

Lisa: What’s the answer? Mikä sun vastaus on.

Alisa: Oota. Tää pitää kyllä leikata pois. Hetkinen… Eli väite yksi on, että mulla ei koskaan ole ollut lemmikkiä, ja se on teidän mielestä valhetta? Se joka tässä oli valhe on se, että mä olen voittanut lentopallossa SM-hopeaa. Eli mulla ei koskaan ole ollut

Lisa: Mähän sanoin, että se ei kuulostanut todelliselta!

Alisa: Ja eli mulla ei tosiaan, mulla ei koskaan ole ollut lemmikkiä ja olen voittanut kengät kuusi vuotiaana piirrustuskilpailussa.

Lisa: Mut et oo mitalii, vai?

Alisa: En. Mä oon kyllä pelannu lentopalloa seittemän vuotiaasta lähtien, mutta en oo siinä mitää voittanu.

Ivana: Okei.

Lisa: Mä luotin suhun. Mä nyt odotin et sä tiedät tähän vastauksen, mut sit se ei ollukkan se.

Ivana: Hei, ei aina kannata seurata mitä muut tekee, vaan miettiä kriittisesti.

Lisa: Mä ajattelin kriittisesti, mut sit mä olin kuitenki sillee “No ehkä se sit kuitenki on todellinen”.

Ivana: Jaa-a. Hei, ihan sika hauskaa. Nyt me kuitenkin lopettelaan tää. Ja seuraavaan

jaksoon!

Lisa: Moikka!

Alisa: Moikka!

Seuraavassa jaksossa: *satunnaisia klippejä seuraavasta jaksosta* Lisa: Mikä on paahtovanukas?

*päällekkäisiä ääniä* Ivana: Sano vaan.

Ivana: Eli susta on tullu masterchef koronan aikana?

Alisa: No en nyt ehkä menis sanomaan, mutta ainaki tullu just enemmän kokattua.

Lisa: Miten sitä voi rikkoo yhel kädel. Mä tein sen yks päivä ja mä olin sillen “Jes”. Sit mä myös opin, miten niinku niitä paistetaan silleen et-. Pekonipalat on aika herkkii. Niinkuin minäkin, no ei, mut-

*outro musiikki*

Podcast-jaksot ovat täysin Nuortennetin toimittajien tekemiä. Podcast-tiimi on käsikirjoittanut, äänittänyt, editoinut ja litteroinut jokaisen jakson sekä luonut musiikit ja kuvat itse.