Siirry sisältöön
Nuorten tekemät jutut

Näkymätön Ninni

Olisipa joku kertonut minulle joitain vuosia sitten tämän asian. Se kauheus, mitä koin läheisteni toimesta, oli henkistä väkivaltaa. Minun tilanteessani tätä kauheutta toteutti toinen vanhempani ja muutama muu sukulainen. Itse tajusin monen vuoden kärsimisen jälkeen sen, että se mitä nämä ihmiset tekivät, oli nimenomaan henkistä väkivaltaa. Se on vaan ikävä asia, että henkistä väkivaltaa ei tunnisteta välttämättä samalla tavalla kuin fyysistä väkivaltaa.

Listaus mun kokemasta henkisestä väkivallasta on inhottavaa luettavaa. Mulle uskoteltiin, että en tulisi pärjäämään elämässä, en tule saamaan työpaikkaa, kukaan ei rakasta mua, mun saavutuksia vähäteltiin yms… Kenenkään lapsen tai nuoren ei tulisi kuulla mitään tälläistä.

Sanotaan, että tarvitsemme ympärillemme ihmisiä, jotka kertovat sinun olevan ihana, rakastettu ja hyväksytty. Sitä kautta saa mahdollisuuden kasvaa ihmiseksi, joka rakastaa ja hyväksyy itsensä. Entä sitten, jos läheiset ihmiset sanovat sinun olevan huono kaikessa, vähättelevät sinua ja tuomitsevat sinut. Voin sanoa, että se satuttaa aivan järkyttävän paljon.

Se voi vaikuttaa aikuisuuteen asti, jos on joutunut lapsena kokemaan sitä, että on näkymätön. Itselleni se on näkynyt esimerkiksi sellaisena, että vähättelee omia saavutuksiaan tai tekojaan. Lisäksi en edelleenkään varsinaisesti nauti esiintymistilanteista tai muista hetkistä, jolloin joutuu olemaan jollain tavalla esillä. Oli jotenkin surullista tajuta, että niin monta vuotta elämästäni miellytin muita. En edes tiennyt, että millaista on ”olla oma itsensä”.

Silti kaikesta huolimatta tällä hetkellä mä voin suhteellisen hyvin. Mut pelasti se, että peruskoulun jälkeen mun elämään tuli ihminen, josta tuli nopeasti mulle todella tärkeä. Mulle tärkeintä peruskoulun jälkeen oli se, että hän kohtasi mut tasan sellaisena kuin olen ja häntä kiinnosti oikeasti, että mitä mulle kuuluu. Tää kyseinen ihminen ja toinen mun vanhemmista on olleet mulle tärkeitä tukipilareita läpi vaikeiden aikojen ja monien mutkien jälkeen oon alkanut ymmärtää, että mä pärjään ja kelpaan sellaisena kuin mä olen. On ollut jännittävää tutkiskella sitä, että millaista on oikeasti olla oma itsensä.
Tällä hetkellä mä elän omaa unelmaani: oon töissä oman alan työpaikalla ja nautin siitä. Valmistun toivottavasti pian ja sitten tulevaisuudessa olisi muutamia kivoja suunnitelmia <3

Haleja kaikille, jotka on kokenut henkistä väkivaltaa jonkun läheisen toimesta. Toivon niin paljon, että teillä olisi joku aikuinen, jolle puhua vaikeistakin asioista.

Nuortennetin toimittaja

Aiheeseen liittyvät

Apua ja tukea

Aiheeseen liittyvät

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Huomioithan, että kommenttisi julkaistaan tarkistuksen jälkeen.

Back to top