Mulla on kauhee sosiaalinen ahdistus, mua ahdistaa jopa omat perheenjäsenet. Mua koko ajan mietityttää että sanonko jotain väärää. Mulla ei oo ikinä ennen ollut näin pahaa sosiaalista ahdistusta, tää alko tänä vuonna. Onko vinkkejä, miten päästä pois tästä?
Moi!
Olipa hyvä, että kirjoitit tänne. Kurjaa kuulla, että sinulla on sosiaalista ahdistusta ja kuinka jopa omat perheenjäsenesi ahdistavat. Et ole ainoa nuori, jolla on sosiaalista ahdistusta ja toivottavasti saisit tähän myös vertaiskokemuksia muilta nuorilta!
Kysyit, onko vinkkejä, miten sosiaalisesta ahdistuksesta voisi päästä pois. Yhtenä vinkkinä voisin sanoa, että kertoo omista tunteistaan ja ajatuksistaan rehellisesti ääneen. Joskus jo oman ajatuksen ääneen sanominen voi tuoda jonkinlaista helpotusta. Ahdistuksen tunteessa ei ole mitään väärää! Mitä siis ajattelisit siitä, jos kertoisit sopivassa hetkessä esimerkiksi jollekin perheenjäsenellesi, että mietit koko ajan, sanotko jotakin väärää? Osaatko muuten sanoa, onko tänä vuonna tapahtunut jotakin, joka voisi olla sosiaalisen ahdistuksen taustalla?
Sosiaaliseen ahdistukseen on saatavilla myös apua ja sitä on tärkeää saada. Sosiaalinen ahdistus on tuttu aihe monille ammattilaisille ja apua voi hakea esimerkiksi koulun oppilashuollosta (esim. koulukuraattorilta tai -terveydenhoitajalta).
Puhuminen mielen päällä olevista asioista ei ole aina helppoa. Tärkeää on, että saisit alkuun puhuttua jollekin sellaiselle luotettavalle aikuiselle, jolle sinusta tuntuisi helpoimmalta puhua, oli se sitten koulun aikuinen tai joku läheinen. Osaat taitavasti kuvata ajatuksiasi tekstin muodolla, eli jos puhuminen tuntuu liian vaikealta, niin mitä jos kokeilisit kirjoittamista ja kertoisit asiasta sillä tavalla haluamallesi aikuiselle?
Jos kaipaat apua puheeksi ottamiseen, voit kokeilla hyödyntää Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta ja näyttää sen aikuiselle: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Jos haluat jutella asiasta lisää tai vaikka harjoitella, miten asian voisi ottaa puheeksi, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu, jos haluat mieluummin kirjoitella. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia.
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka ilta klo 20-24. Sinulla on myös mahdollisuus varata soittoaika Tukilinjan työntekijän kanssa. Lisää voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Olet jo oikealla tiellä, kun olet pysähtynyt pohtimaan asiaan ja pyydät apua. Voit olla itsestäsi ylpeä! <3
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Voi oon pahoillani et sulla on noin pahana toi. Ymmärrän muakin ahdistaa omat perheenjäsenet tietyist syistä, mutta sun olis tärkee jutella tuosta nyt jollekkin. Susta huokuu jo sellanen ihminen joka ymmärtää muita niin hyvin. Mä kans paljon mietin ennenkun juttelen jollekkin, että mitä sanon, että en vain loukkais ketään. Mun vinkki ois vaa se et juttelisit jollekkin joka ymmärtää.🫂
Oon nyt ammattikoulussa ja epäilen et mullaki on sosiaalista ahdistusta. Aina ku joudun pitämään luokan edessä esitelmää niin ääni alkaa tärisemään, tuntuu et puhuminen menee epäselväksi, alkaa huimaan, syke nousee ja tuntuu et en pysty hengittämään. Omalta paikalta puhuminenki tuntuu vaikealta ja joudun miettii tarkkaan valmiiksi mitä sanon ja sit usein unohdan sen mitä olin sanomassa ja tuntuu et sönkötän vaan et kukaan ei ymmärrä. Mut veikkaan et tää johtuu yläasteesta, ku yläasteen alussa mulla oli kavereita mut sitte kaverit vähenty ja yläasteen lopussa olin vaan yksin eikä omassa luokassa ollu koko yläasteen aikana kavereita. Eikä kavereita ole vieläkään, vaikka mulle aina sanottii et amiksesta saat varmasti kavereita. Olin ennen yläastetta rohkeempi enkä ollut ujo mut tuntuu et oon nyt vaa ujoutunut ja yksinäinen. Tuntuu et eroan koulussa kaikista ja ärsyttää olla koulussa koska tuntuu et kaikki vaa tuijottaa ku oon yksin. Ja nykyään on paljo vaikiampi tutustua ihmisiin kuin ennen. On tosi vaikea puhua kenellekkään näistä tunteista, koska 5 luokalla kävin kuraattorilla ja sitte se oli soittanu vanhemmille. En ole ikinä ennen kirjoittanut tänne koska en ole uskaltanut ja se tuntuu vaikealta. Toivon että tähän viestiin vastattas.
Hei surullinen,
Hienoa, että päätit kerätä rohkeutesi ja kirjoittaa tänne Nuortennettiin, vaikka se tuntuikin vaikealta. Rohkeutta on juuri se, että tekee jonkun vaikean tai tärkeän asian vaikka se pelottaakin ja tuntuu epämukavalta. Vähän kuin ne luokan edessä pidetyt esitelmätkin!
Kerrot yläasteen aikana tapahtuneen muutoksen, jossa kaverit vähenivät etkä löytänyt amikseen menon jälkeen uusia kavereita. On ihan totta, että alakouluikäisinä lapsina sitä ollaan usein vielä huolettomia ja rohkeita, mutta yläkouluun siirryttäessä ja murrosiän myötä tulee paljon tietoisemmaksi itsestään ja epävarmuus itsestä hiipii mieleen.
Me kaikki olemme erilaisia ominaisuuksinemme ja luonteenpiirteinemme ja esimerkiksi kuvaamasi ujous on itseasiassa valtavan kaunis ja arvokas piirre ihmisessä – se usein kertoo siitä, että on esimerkiksi hyvä kuuntelija tai muuten rauhallinen tyyppi. Ja näitä ominaisuuksia moni arvostaa ystävässä. Se, ettet ole vielä löytänyt omia tyyppejäsi ei tarkoita, etteikö he olisi jo matkalla luoksesi <3
Ikävä kuulla, että kuraattori menetti luottamuksesi, kun meni soittamaan vanhemmillesi. Olikohan hänellä silloin isokin huoli sinusta? Kuraattorille ja ylipäänsä aikuisille kannattaa antaa kuitenkin mahdollisuus, aikaa on kulunut monta vuotta välissä ja vastassa voi tällä kertaa olla ihan toisenlainen ja luottamusta ja turvaa herättävä ihminen, jolle onkin helppo jutella tunteistaan ja ajatuksistaan.
Kertomista voi harjoitella myös meidän palveluissamme – Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) ja ilta-aikaan Nuorten tukilinja ovat auki läpi kesänkin joka päivä ja siellä saa jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja kiireettä. Voit myös tulla kirjoittelemaan chattiin tänne Nuortennettiin, jos kirjoittaminen tuntuu helpommalta.
Toivon sinulle lämpimiä ja lempeitä kesäloman päiviä, uusi jännittävä asia tai tyyppi voi odottaa jo vaikka seuraavan nurkan takana!
Kesähalauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Ite olin sosiaalisen ahdistuksen hoitokurssilla joka oli samalla tutkimus: Tosi minä treeni
Sieltä sain paljon apua!