Olen 14-vuotias tyttö alemman keskiluokan perheestä. Yksinhuoltajaäitini on työtön ex-yrittäjä. Yrittäjiä koskevien monimutkaisten lakien ja sääntöjen takia meillä ei ole kovin paljon rahaa. En halua tehdä kärpäsestä härkästä ja yritän selittää ongelmamme niin kuin ne ovat.
Äitini on rahan suurkuluttaja sen vähäisestä määrästä huolimatta. Minusta on ärsyttävää, kun hän kuluttaa viimeisetkin säästömme hauskanpitoon. Yritykset ansaita vähän lisää rahaa H&M:n osakkeilla menivät niin sanotusti päin p:etä. Vasta tänään tajusin kuinka vararikossa oikeasti olemme, kun ruokana oli vain makkara ja uunijuustoa. Jääkaapissa ei ole ollut viikkoon mitään. Äiti istuu illat opintojensa ääressä ja on muistuttaa zombia aamuisin. Äiti purkaa stressiä alkoholiin, diettaamiseen ja hulluun määrään liikuntaa. Hän on jatkuvasti huonolla tuulella ja puhuu minulle pahaa tuttavistaan enimmäkseen isästäni. Myötäilen usein äitini mielipiteitä, sillä en pidä konfliktista varsinkaan äitini kanssa. Äitini on toisinaan olla varsin ohjaileva ja sarkastinen. Se on lähes pelottavaa kuinka hän osaa väittelyssä osua täydellisesti vastapuolen heikkoon kohtaan.
Tässä samassa tilanteessa ollaan jo toista kertaa vanhempieni eron jälkeen. Minulla on kaksi pikkusisarusta, joista olen hyvin huolissani äitini tilanteen takia. Olen vihdoin päättänyt tehdä asialle jotain. Hain töitä isäni omistamalta kuntosalilta, mutta säästöni tippuivat puoleen, kun kuulin normaalia korkeammasta veroprosentista ja 8 euron tuntipalkasta. Olen ajatellut myös kirjan kirjoittamista ja oman yrityksen perustamista, jotta voin maksaa rippikouluni ensivuonna sekä opiskelija vuokra-asuntoni Helsingissä muutaman vuoden kuluttua. Toivon ansaitsevani tarpeeksi omien kulujeni maksamiseen, että äiti voi käyttää minuun menevät rahat johonkin tarpeelliseen.
Olen itsekin henkisesti huonossa jamassa, mutta yritän pysyä vahvana. Tänä vuonna on tapahtunut ihan liikaa vastoinkäymisiä. Tämän kaiken lisäksi olen kokenut kaksi harvinaisen karvasta eroa, törkeän kunnianloukkauksen, seksuaalisen hyväksikäytön ja muutaman massiivisen perheriidan. Pari kertaa on napsahtanut ihan kunnolla. Menetin silloin lähimmät ystäväni. On parempi olla kokonaan yksin kuin tuntea olonsa porukassa yksinäiseksi, eikö? Olen nykyään kiltti kaikille ja olen pystynyt esittämään lähes normaalia niin kauan, että voisin melkein palkita itseni Oscarilla siitä hyvästä. Kaiken huipennus oli se, kun isopappani kuoli viimeyönä. Itken nytkin sen takia, etten koskaan kerinnyt tuntea häntä kunnolla.
Minulla ei yleensä ole ketään jolle puhua huolistani ja murheistani. Olen kiitollinen, kun voin kirjoittaa tänne!
-Kiitos.
Olen aina ollut sitä mieltä, ettei aikuisten pitäisi sotkea lapsiaan aikuisten huoliin rahasta. Se, että varallisuutta on vähän, ei ole mikään syy olla huolehtimatta omista lapsistaan vastuullisesti ja tarjota heille turvallinen ja luotettava ympäristö. Se ei tarkoita, etteikö lapsille saisi puhua rahasta ja sen määrästä, mihin on varaa ja mihin ei, mutta on kohtuutonta, että äitisi itse elää herroiksi, jos kerta varallisuutta ei ole niin paljon. Yksinkertaisesti, äitisi tekee mielestäni väärin, aiheuttaessaan sinulle turhaa stressiä noin nuorena. Sinun iässäsi pitäisi keskittyä kouluun, ei miettiä rahaa. Kesätyöt ovat asia erikseen, mutta lapsuuden ja nuoruuden ei pitäisi kulua siihen, että miettii, mistä saisi rahaa.
Millaiset suhteet sinulla on isääsi? Olisiko mahdollista, että sinä ja sisaruksesi muuttaisitte hänen luokseen, mikäli se helpottaisi elämänlaatuanne? Tämän takia turvallinen ympäristö kasvaa on niin tärkeä, jotta lapsilla ja nuorilla olisi luotettava aikuinen, jolle kertoa kaikesta, myös ikävistä asioista. Ja jos äitisi ei sitä ole, kenties isäsi tai jopa joku perheen ulkopuolelta on? Kenties koulukuraattori tai psykologi? Usko pois, sinua ei pidetä hulluna, jos haluat vain keventää mieltäsi, oli kyseessä ammattilainen tai ei.
Ihailen kovasti haluasi olla vahva, mutta muista olla myös oma itsesi. Ei ole reilua, että joudut esittämään ”normaalia”. Jos on paha olla, se pitäisi saada purkaa turvallisesti. Tuollaiset asiat muuten saattavat vain kasautua ja lopulta purkautua äärimmäisen voimakkaasti.