Siirry sisältöön
tyttö00

oon 18 vuotta oleva tyttö, ja mua vaivaa ahdistus ja pelot. Pelkään et jotain pahaa tapahtuu mulle tai mun läheisille, mull on koko ajan vainoharhainen olo, et nyt se jokin paha tapahtuu. Pelkään kattoo iltaisin taivasta. Myös ihan uudet kysymykset on tullut mun päähän asioita mitä en oo koskaan ennen kelannu, et miks mä oon täällä, miks muutenkaa tää meijän ihmiskunta on tääl, minkä takii. Järjetön kuoleman pelko. Tämmösii en oo ennen miettinyt ja en koskaan ennen pelkänyt kuolemaa.Jostain nääki jutut tuli vaa mun päähän. Ja en osaa sanoo kauan nää tuntemukset on ollu mulla, kesällä nää alko lievinä ja jotenki vaa kasvanu tähän päivää…
Ja tämän takia mua ahistaa koko ajan. Nykyään en oikeen saa iltaisin unta ja musta on tullut todella itku herkkä. Haluun mun normaalin minän takasin, en tunnista enään itteeni. Olin ennen todella iloinen ja halusin tehdä kaikkea uutta. Nyt mul on kaikki voimat kadonnu, en tiiä mitä mun tulevaisuudesta tulee en oota enään mitään tuntuu vaa et pysyn vaa paikoillani kaikki päivät on vaa samaa paskaa.. Haluun tän pahan olon pois…

Oon 3 vuotta sitten käynyt terapiassa masennuksen takia, mutta se ei tuntunu auttavan mua, joten mikä avuks haluun tän ahistuksen pois mun sisältäni..?

Nimetön

Hei!

Auttaisko, jos kokeilisit vertaistukea tms? Tai kävisit jollain toisella terapeutilla? Itselläni ei valitettavasti oo niistä sen kummempia kokemuksia, mut sen kyl oon huomannut, et samoista asioista kärsineille ystäville puhuminen on auttanut, sillä he ymmärtävät tilanteen paremmin kuin kukaan muu. Monet ovat kertoneet hyvän psykologin tms. auttaneen paljon.

Näin kotikonstein voisit myös kokeilla aina välillä löytää jotain positiivisia puolia. Itse mietin aina iltaisin nukkumaan mennessä mitä hyvää päivän aikana on tapahtunut ja jättänyt huonot huomiotta. En tiiä miten hyvin tää auttaa sun kohdallas, mut sitä vois kokeilla.

Toivon todella et saat apua!

tyttö-91

Ite olen kärsinyt kans monta vuotta noista samoista asioista mutta välillä ne katoaa ja välillä ne tulee bumerangina takaisin ja kaksin kertaisina ja oon ite käynyt 2vuotta psykiatrilla ja välillä auttaa ja välillä ei… Joskus ajattelen että mitä järkee mun elämässä on kun itken mitä pienemmistä asioista ja suutun herkästi ja PELKÄÄN mitä ihmeellisempiä asioita… Itsekkin etin noihin oireisiin ratkaisuja…. Jos vietän päivät yksin kotona niin varmasti pää ”leviää” mutta arki pitää jotenkin ajatukset kasassa ja mun mies<3

tyttö-91

Ite olen kärsinyt kans monta vuotta noista samoista asioista mutta välillä ne katoaa ja välillä ne tulee bumerangina takaisin ja kaksin kertaisina ja oon ite käynyt 2vuotta psykiatrilla ja välillä auttaa ja välillä ei… Joskus ajattelen että mitä järkee mun elämässä on kun itken mitä pienemmistä asioista ja suutun herkästi ja PELKÄÄN mitä ihmeellisempiä asioita… Itsekkin etin noihin oireisiin ratkaisuja…. Jos vietän päivät yksin kotona niin varmasti pää ”leviää” mutta arki pitää jotenkin ajatukset kasassa ja mun mies<3

Hei!

Itselläni on ollut aivan samat olotilat, sen jälkeen kun serkkuni teki itsemurhan. Jostain syystä vain kaikki on alkanut ahdistaa ja pelottaa vaikka muuten olen aina ollut kohtuu iloinen yms. Mutta kaikki on yllättäen kääntyneet päälaelleen, vaikka toisaalta mikään ei tällä hetkellä ole huonosti, silti jokainen päivä on taistelua.

Vastaa aiheeseen: ahdistus ja pelot

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top