Minä vihaan koulua. Minulla ei ole yhtään kavereita, opettajat on kusipäitä ja kouluaineet aivan liian vaikeita minulle. Toivon joka aamu että olisin kipeä ja saisin jäädä kotiin. Joskus olen onnistunut huijaamaan vanhempia ja väittänyt olevani kipeä.
Koulussa kukaan ei edes tunnu huomaavan minua, mutta ihan sama. Vapaa ajalla olen aina kotona. En käy koskaan missään. Paritöissä en millään meinaa löytää paria itselleni, enkä oikeastaan edes halua. Koulussa tunnen itseni todella huonoksi ja tyhmäksi, sillä minun luokkalaiseni ovat niin paljon minua parempia koulussa. Minä saan kokeista kutosia ja he saavat kymppejä ja ysejä. Meidän luokan keskiarvo on aina joku yli kasin. Minulla on myös vaikea lukihäiriö…
minulla on jatkuvasti huono ja itkuinen olo, sillä olen niin huono koulussa ja minulla menee läksyissä noin neljä tuntia joskus kauemminkin. Joskus olen melkein alkanut itkeä tunnilla, kun tunsin oloni niin tyhmäksi ja opettaja kävi vielä haukkumassa minua, kun en ollut saanut aikaiseksi mennä johonkin ryhmään tekemään ryhmätehtävää. Minun on tosi vaikea mennä puhumaan luokkalaisilleni tai edes kysyä voisinko päästä ryhmään tekemään ryhmätyötä. En uskalla mennä puhumaan kelleen ja se tuntuisi minusta tuppautumiselta. Minua on kiusattu ala asteella ja yläasteellakin. Ja minusta tuntuu että minusta puhutaan vain pahaa.
Itsetuntoni taitaa olla todella heikko… En ole kertonut vanhemmlleni mitään. He luulevat että minä tykkään käydä koulussa ja että minulla on kavereita. Kun pikkusiskoni kertoi vanhemmille että häntä kiusataan äiti ja isi alkoivat huutaa hänelle, ja pelkään että minullekin huudettaisiin. Aika usein ajatyelen huomaisiko kukaan jos jäisin auton alle tms. Itken aina iltaisin omassa huoneessani kun olen käymässä nukkumaan. Sillä minulla on niin kurja olo.. Aivan kuin olisin kipeä, mutta tiedän etten oikeasti ole. Kurkkua kiristää, vatsaan koskee, päätä särkee ja joskus oksettaakin. Haluaisin vain pois… En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea ja sori jos tää on sekava ja sori ku tuli vähä pitkä. Minusta tuntuu että tämä jäi kesken, mutta en millään saa mieleeni mitä aioin kirjoittaa………………..
Hei,
olipa hyvä, että kirjoitit tänne palstalle. Kurjaa on se, että tunnut olevan kovin yksin pahan olosi ja ajatustesi kanssa. Olisi hyvä, jos siihen tulisi muutos mahdollisimman pian, nimittäin sinun ei todellakaan tarvitse pärjätä yksin ja esittää, että kaikki on hyvin, jos niin ei ole. Ansaitset saada apua ja ansaitset tulla kuulluksi.
Olet joutunut kokemaan kiusaamista monen monta vuotta ja se vaikuttaa kenen tahansa hyvinvointiin ja itsetuntoon. Minusta on tosi ymmärrettävää, että koet vaikeaksi lähestyä jotain ryhmää koulussa. Olisi opettajan tehtävä huomioida se, että kaikki pääsevät osaksi ryhmää siten, ettei kukaan joudu tilanteeseen, jota kuvaat tapahtuneen. Kiusaaminen ei ole ollut sinun syytäsi, vaan täysin kiusaajista lähtöisin olevaa käytöstä. Se ei tee asiasta sen helpommin kestettävää, mutta ehkä ainakin ajan kanssa helpottaa vääristynyttä huonommuuden tunnetta. Sinussa ei ole mitään vikaa, vaan olet hyvä ja arvokas omana itsenäsi.
Oletko saanut koulussa helpotusta/tukea vaikean lukihäiriösi vuoksi? Toivottavasti olet, koska se pitäisi ottaa huomioon. On varmasti työlästä selviytyä koulutehtävistä ja ne vaativatkin sinulta paljon enemmän. Olet tosi hienosti jaksanut niitä puurtaa monta tuntia! Saatko kotona apua läksyihin ja kokeisiin lukemiseen? Lukihäiriö ei tee kenestäkään fiksumpaa tai tyhmempää, parempaa tai huonompaa. Monella alansa kuuluisalla huipulla on lukihäiriö! Koulutyöhön se vaikuttaa juuri ajankäytöllisesti ja esim. siihen, että oppimiseen tarvitsee erilaisia keinoja/tapoja.
Minusta sinä tarvitsisit aikuisen apua, jotta paha olosi saataisiin helpottamaan. En tiedä, miksi vanhempasi huusivat pikkusiskollesi, kun hän kertoi kiusaamisesta ja ymmärrän, että siksi pelottaa kertoa vanhemmille. Mitä ajattelet siitä, jos kirjoittaisit heille kirjeen, jossa kertoisit siitä, miten inhoat olla koulussa, sinua on kiusattu ja itket joka ilta yksinäsi, koska on niin paha olla? Voisit kirjoittaa, että sinua pelottaa kertoa näistä asioista, koska pelkäät heidän suuttuvan, mutta koska paha olo on jatkunut jo pitkään, haluaisit apua tähän.. Jos kirje ei tunnu hyvältä, niin voisiko jommallekummalle vanhemmalle puhua ensin kaksin?
Jos vanhempien lähestyminen tuntuu vaikealta, niin onko koulussanne terveydenhoitajaa tai kuraattoria, kenen juttusille voisit hakeutua? He ovat koulun aikuisia, joille voi jutella luottamuksella ja jotka voivat auttaa sinua kuuntelemalla ja miettimällä, miten sinua voitaisiin tukea.
Kannustan sinua myös soittamaan Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111. Siellä saat jutella nimettömänä ja luottamuksella aikuisen kanssa. Puhelu ei maksa sinulle mitään eikä numerosi näy.
Olet ihana ja tärkeä ja sinusta välitetään!!!
Halauksia!