elämäni on vaakalaudalla ja vaakalauta hukassa
Viime joulun aikoihin sain ekan kerran hylätyn kokeesta, ja sen jälkeen mulla meni vähä aikaa melko huonosti. Ongelmat palautu jostain syystä kesän aikana, ja koulun alusta asti nä ongelmat on noussu mun mieleen melkein joka päivä.
Ongelmani ovat siis: en tiedä asioita missä olen hyvä, vihaan itseäni, olen ruma, tekee mieli satuttaa itseä [osa viestistä poistettu], ainoo asia miks haluun elää on mun kissat eikä niitäkään varmaan oo kohta, oon koko ajan koulussa ärtynyt, ylioppilaskirjotukset ja muutenkin tulevaisuus pelottaa, tunnen itseni yksinäiseks, vihaan mun vaatteita ja en osaa pukeutuu samanlailla kun muut mun ikäset, kotona väsyttää kauheesti, illalla en malta mennä nukkumaan, en osaa keskittyä kahteen asiaan kerralla, en muista lukemaani asiaa jne.. nämä tuli äkkiä mieleen.
Haluaisin apua, mutta en uskalla pyytää. Tuntuu, että en kumminkaan saa sitä ja mun ”ongelmat ei oo tarpeeks vakavia”. Porukoille en haluu kertoo, koska niiden hössöttäminen alkaa ärsyttämään vielä enemmän. Opettajille en haluu kertoo, koska ei ne voi kuitenkaan ottaa tosissaan näitä ajatuksia, En tyyliin tee koulussa muuta kun nauran. Muutenki teen terveystiedon kurssilla tutkimusta nuorten mielenterveydestä, olis aika ristiriitasta.
Teksti voi olla aika sekava ja kieliopillisesti virheellinen, koska tää on kokonaan tajunnanvirtaa, enkä jaksa lukee uudestaan läpi.
Hei!
Kiitos kirjeestäsi! Kirjoitat sinua mieltä painuvista asioistasi. Kun luin sinun kirjettäsi, niin minulla tuli tunne, että näin juuri nuorena aikuisena välillä tuntuu. Epäilit tekstiäsi, mutta hyvin olet kirjoittanut tuntemuksistasi.
Omat tunnekuohut saattavat yllättää. Samana päivänä voi tuntea itsevarmuutta ja toisena hetkenä mieli on ihan maassa. Aina ei itsekään ymmärrä omia tunteitaan ja niiden voimakkuutta. Aina ei tee mieli hymyillä ja olla hyväntuulinen. Olo voi todella olla levoton ja ärtyisä. Koulujuttuihin voi olla
vaikea keskittyä. Epätoivon tunteet saattavat iskeä yllättävistäkin asioista ja moni asia voi nostaa esiin erilaisia tunteita. Tunteita on kaikenlaisia, osa hyviä ja osa huonoja. Tunnetiloja tulee ja menee, eikä niitä kannata pelätä.
Haikeus ottaa välillä vallan ja vaivaavat mieltä ajoittain. Ajoittainen alakuloisuus ja surumielisyys ovatkin osa normaaleja tunnetiloja. Jos alakuloisuuden tunteet kestävät yhtäjaksoisesti useita viikkoja ja tekee mieli satuttaa itseä, on kuitenkin hyvä ottaa asia puheeksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Hän on vaitiolovelvollinen.
Ruokavaliolla voisi korjata väsymystä sen verran, että söisit monipuolisesti. Myös tarpeeksi nukkuminen auttaa keskittymiseen ja myös ärtyneisyyteen ja kun on hyvin nukkunut, niin asiatkin saavat ihan erilaisen ilmeen.
Mukava kuulla kissoistasi. Ne elävät myötätunnosta ja niiltä saat itsellesikin hyvää mieltä. Myös musiikki ja elokuvat saattaisivat toimia hyvänä tapana purkaa ja käsitellä omia tunteita. Niiden kautta aggression tunteeseen on mahdollista tutustua ja sietää tunnetta.
Itsetunto on myös tunne, ajoittain voi kokea olevansa ujo, epävarma ja itseensä tyytymätön. Heittelehtivät tunteet myllertävät mielessä ja olo tuntuu epävarmalta. Syyt tunnemyrskyihin, mielialan muutoksiin ja itsekeskeiseen ajatteluun johtuvat sekä hormonaalisista tekijöistä että uudenlaisista sisäisistä vaatimuksista, joita jokainen nuori välillä kokee.
Onko sinulla luotettavia kavereita, joille voisit kertoa olostasi ja joiden kanssa voisitte miettiä sinun asioitasi? Kaikilla on monia omia kokemuksia ja muillakin on asiat hyvin ja välillä huonosti.
Kirjoitat, että haluaisit apua, että et uskalla pyytää…miksi? Apua saa varmasti ja siksi kannustankin sinua hakemaan sitä, ja että huomaat kuinka elämä alkaa kantaa ja saat alkaa elämään nuoren naisen huoletonta aikaa. Jos haluat jutella, voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen p. 116 111.
Toivonkin, että löydät sopivan avun ja myös luotettavia kavereita.
Mukavaa joulun odotusta.
Lämmöllä
Lasten ja nuorten netin päivystäjä