Siirry sisältöön
len

olin vuoden alussa kamppailut mielenterveyden kanssa ku viiltelin ja teki mieli hypätä junan eteen mutta uskoin että korjaantui ku meni pois muuttaessa äidille mutta nyt tullut takasin ja en tiiä mitä tehä. oon niin alakuloinen koko ajan, on vaan yks kunnon kaveri ja se ei välitä ku kertoo et tekis mieli [osa tekstistä poistettu]. tuntuu ku kaikki kaverit ois haihtunu pois ja en uskalla puhuu aikuisille ku sit en saa olla enää yksin ja puhelinki katotaan varmaan läpi. en tiiä mitä tehä ja ainaki nyt tän hetken pystyn just ja just jatkamaan elämistä ku miettii että äidille tulis vaikeeta mutta mä en jaksa tätä enää ja en tiiä mistä hakee apuu.

(sori jos tää on huonosti kirjotettu en puhu yleensä suomee)

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Olen tosi pahoillani, että olosi ei pysynytkään hyvänä äidille muuton jälkeen. Kuulostaa rankalta, että olet alakuloinen koko ajan.

Kuulostat olevan tosi sydämellinen ihminen, kun ajattelet äitisi hyvinvointia. Sinä olet hänelle varmasti äärettömän rakas ja hän varmasti haluaisi, että voisit hyvin. Tietääkö hän, että voit aiemmin huonosti? Mietin myös, mistä tulee pelkosi siitä, että et saisi olla yksin tai puhelimesi tutkitaan. Onko niin käynyt aiemmin? Aikuiset eivät saa lukea viestejäsi ilman lupaasi ellei heillä ole painava syy siihen, esimerkiksi huoli siitä, että jokin ihmissuhteesi ei tee sinulle hyvää tai viestittely liittyy päihteidenkäyttöön.

Joka tapauksessa kaikki aikuisten toimet johtuvat heidän huolestaan, toivon että muistat sen. He eivät toimi niin ilkeyttään, vaan siksi, että ovat sinusta huolissaan – koska olet tärkeä ja rakas. Toivon siis, että voisit edes vähän vihjaista äidillesi siitä, että olet ollut viime aikoina alakuloinen.

Olin iloinen lukiessani, että sinulla on yksi hyvä kaveri. Ihanaa! Sekin riittää, kavereita ei tarvitse olla paljoa. Se, ettei hän osannut auttaa sinua kertoessasi lääkkeiden ottamisesta ei välttämättä kerro siitä, ettei hän välitä sinusta vaan siitä, ettei sen ikäinen välttämättä osaa auttaa tuossa tilanteessa. Ehkä hän pelkäsi, että sanoo jotain väärin tai loukkaa sinua tahtomattaan. Tai ehkä hän säikähti? Toivon, että vietät edelleen hänen kanssaan aikaa, teette mukavia asioita ja muistat kysellä hänen kuulumisiaan ja kuunnella häntä, jotta hän tuntee olevansa tärkeä sinulle. Voit myös sanoa sen hänelle ääneen: että olet iloinen, että hän on kaverisi. Sellaista ei monesti tule sanoneeksi.

Kirjoitit, ettet tiedä, mistä saat apua. Jos olet jossain oppilaitoksessa, saat apua koulun oppilashuollosta eli terkkarilta, kuraattorilta tai psykologilta. Jos et ole missään opinnoissa, saat apua terveyskeskuksesi ajanvarauksesta. Voit kertoa aikaa varatessasi, että olet ollut pitkään alakuloinen. He kyllä tietävät, mitä tehdä. Apua saat myös esimerkiksi Nuorten Ohjaamosta, johon on koottu erilaisia nuorten palveluita. Siellä on usein myös ilman ajan varausta toimivia walk in -palveluita, joihin voit vain marssia sisään.

Kirjoitit tosi hienosti ja olen tosi iloinen, että haluat saada apua. Ei ole oikein, että voit huonosti. Huonoon oloon on tärkeää saada apua, ettei tilanne mene huonommaksi ja kroonistu. Olet siis tehnyt ihan oikein! Ota nyt seuraava askel ja kerro alakulostasi joko äidillesi tai jollekin ammattilaiselle. Usko minua: kun alat saamaan apua, olosi kyllä hiljalleen palautuu taas hyväksi.

Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: en jaksa enää

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top