Siirry sisältöön
Joku vaan

Viime kesänä en päässyt haluamaani lukioon, ja syksyllä meninkin Tuva-koulutukseen läheiseen amikseen. En ole tykännyt olla siellä yhtään, koska ahdistaa olla muiden ryhmäläisten kanssa samassa tilassa. Tällä hetkellä on menossa korotukset, jotta ensi vuonna pääsisin sinne lukioon, mutta nekään eivät mene kovin hyvin. Mulla on ollut erittäin alakuloinen olo siitä viime kesästä asti, ja koen olevani itsetuhoinen. En siis sillä tavalla, että viiltelisin, mutta mulle tulee tosi usein semmoinen olo, että [osa tekstistä poistettu]. Mulla on myös aivan valtava ahdistus siitä, etten pääse ensikerralla sinne lukioon, kuten en päässyt viime kesänäkään. Ja mä en vain voi hyväksyä sitä, että menisinkin johonkin toiseen kouluun, koska se koulu on ollut mulle tavoitteena jo seiskaluokalta lähtien. Musta myös tuntuu, että olen meidän perheen musta lammas, koska vuotta vanhempi sisarukseni oli 10 oppilas ja pääsi korkea-arvoiseen lähilukioon. Mun vanhemmat toistuvasti sanovat, että jos vain yrittäisin, yltäisin hänen tasolleen (vaikka yritänkin). Tästä tuli nyt hieman rant, mut oli pakko päästä puhaltaa höyryjä.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Onpa harmillista, että et päässyt haluamaasi lukioon. Se kuulosti olevan sinulle suuri pettymys. On varmasti mälsää kuunnella perheeltä kommentteja, ettet yritä tarpeeksi. Uskon, että teet kyllä parhaasi. Kaikilla meillä on eri valmiudet omaksua uutta, painaa asioita muistiin ja yhdistellä asioita ja tilanteesta riippuen jokaisella on erilailla voimavaroja, aikaa ja motivaatiota opiskeluun. Ei ole siis reilua vertailla opiskeluasioissa sisaruksia keskenään.

On ihan ymmärrettävää, että olet ollut alakuloinen, jos yhteishaun tulos oli sinulle pettymys. Oletko jutellut alakulostasi, ahdistuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista kenellekään? On varmasti tosi raskasta kantaa noita kaikkia ajatuksia ja tunteita aivan yksin.

Koulusi terkkari, kuraattori ja psykologi ovat siellä juuri tuollaisia tilanteita varten. Olisikin ihanaa, jos voisit varata ajan jollekin heistä. Voisi tehdä hyvää käydä näitä tunteita läpi jonkun ammattilaisen kanssa.

Toivoisin myös, että pystyisit joku päivä puhumaan näistä koulupaineista sekä alakulon tunteista myös kotonasi. Näin vanhempasi ehkä ymmärtäisivät sinua paremmin ja osaisivat ehkä olla paremmin tukenasi. Mitä luulet?

Toivottavasti saat numeroita parannettua. Uskallatko aina sanoa opettajalle, jos et ymmärrä tai osaa jotain? He ovat siellä sinuakin varten, joten toivottavasti saat heiltä kaiken tarvitsemasi avun. Pidän peukkuja, että pääset ensi syksynä tuohon toivomaasi lukioon!

Jos olo on joskus kurja tai haluat jutella näistä tai mistä tahansa muusta asiasta kanssamme, niin numeromme on 116 111. Meillä on myös chat ja molemmat palvelut ovat auki joka päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään.

Voi hyvin!
Lämpimin terveisin
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: En taida voida hyvin

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top