moi teille kaikille! en oo ollu täällä nuortennetissä nyt vähään aikaan. koska SEKIN on alkanut tuntua vaikealta ja välillä stressaavalta ja ahistavalta, syytä siihen en tiedä tai oo varma.ja sen lisäks olin lomalla vähän yli viikon. sen viikon aikana KAIKKI meni hyvin ,ei ollut stressii, ahistusta tai ees masentunu olo. sit tulin takas ja mulla o eri olo siihen nähden minkälainen se on ollu aikasemmin. mä oon huomannu esim. et kun mä nään ruokaa mun ei tee mieli syödä ja et haluun siirtää sen pois mun luota vaikka se ei ees olis mun nenän eessä vaan ihan pelkästään joku leipä pussi jossain nurkan takana niin riittää siihen et en haluu syödä. tai kun on ruoka aika niin ei tekis mieli syödä joten syön mahollisimman vähän. mulla on aikaisemminkin ollut sellainen olo et en haluu syödä mutta nyt se on muuttunu. kun katon esim. jossain youtubes jotain videoita niin ku katon niin mulla ei tunnu miltään. ja muutenkin mulla sellanen olo et mikään ei oikein kiinnosta ja on tyhjä olo. tuntuu siltä että mä elän mun isän vuoks koska haluun että se näkee et kaikki on hyvin ja mikään ei oo vialla. välillä mä oikeesti oon niin surullinen ja luulis et sillon itkis mutta se on niin syvällä et sä et ees pysty. sana töitä tai jos kuulen jonkun sanovan että ”tätä ja tätä pitäis tehä” niin alkaa turhauttaa mua mä en niinkään ajattele et mä en pystyis niin ku aikasemmin ajattelin nyt mulla on pelkkä turhautuu olo ja moti katoaa. asiat välillä tuntuu vaikeelta.
mun kaveri tietää et mulla ei mee hyvin ja kaikki mitä se oikeesti sano mulle oli ”mä toivon et sun olo paranee ees vähän” ”mä haluisin auttaa mut mä en voi”. ja mä kerroin kaiken sille ja kun se sano mulle noi lauseet…. se tuntuu siltä et se ei pysty kuvittelee et mä oikeest saatan tehä sen pahimman mahdollisen asian et mun 6kuukautinen paska olo loppuis.
mä oon viillelly, syyttäny itteeni jokaisesta virheestä jne. [Osa tekstistä poistettu] kukaan ei tiiä mitään paitsi mun kaveri joka ei ees yritä tehä asialle mitään. mua ei kiinnosta lähtee ulos kun tuntuu et mikään itteni ja ei vaan oo motii. haluun jäädä neljän seinän väliin ja pysyy sielä.[Osa tekstistä poistettu]. mua on alkanu jo pimeä puoli kiinnostaa. mun isä on sanonu et älä mee sille puolelle ja älä tee samaa ”mokaa” minkä se teki nuorempana. mut nyt se tuntuu erilaiselta.
melkein toivon et kukaan ei lue tätä.
P.S. ei mua tänne mll:n sivuillekaan kiinnostanu kirjottaa.
Hei Tuleva muusikko,
Lämmin kiitos kirjeestäsi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle! Luin monta kertaa kirjeesi ja vaikka siitä on osa sensuroitu, olen sen ajatuksella lukenut. Olen myös iloinen, että löysit rohkeutta ja jaksamista kirjoittaa, vaikka se on tuntunutkin isolta ponnistukselta. Voit olla ylpeä itsestäsi!
Oli mukava kuulla, että lomaviikkosi on sujunut hyvin ja rentoutuneissa merkeissä. Osaatko palauttaa mieleesi mikä lomassasi sai olosi niin rentoutuneeksi? Kun on paha olla, voi yrittää palauttaa mieleensä niitä asioita, jotka saavat olon rennoksi ja helpommaksi edes hetkeksi aikaa. Se myös luo toivoa siitä, että olo voi taas helpottua, kunhan saat apua itsellesi, jota ehdottomasti ansaitset!
Kerroit kirjeessäsi tyhjästä olostasi, vaikeudestasi syödä sekä itsetuhoisista ajatuksistasi. Ne kertovat kaikki osaltaan siitä, että sinun kuuluisi saada nyt apua ja tukea itsellesi, ettet joutuisi kantamaan kaikkea yksin. Meistä jokainen tarvitsee joskus turvaa ja tukea toiselta ihmiseltä ja meillä kaikilla on myös oikeus voida hyvin ja saada apua kun sitä tarvitsee, myös sinulla!
Oli sinulta rohkea teko kertoa ystävällesi olostasi ja toivon sydämestäni, että löytäisit sen rohkeuden uudelleen ja kertoisit asiasta jollekin aikuiselle lähipiirissäsi, kuten isällesi. Kertomasi perusteella olet hänelle tärkeä ja hän varmasti toivoisi voivansa olla luottamuksesi arvoinen.
Jos lähipiirille puhuminen tuntuu vaikealle, muistathan että olemme joka päivä auki ja tarvittaessa tukenasi myös Lasten ja nuorten puhelimessa (p.116 111) ja chatissa Lasten ja nuorten chat – Nuortennetti. Tärkeintä on, ettet jää yksin. Muista että olet arvokas ja tärkeä ja ansaitset voida paremmin <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei!
Ihmettelin minne sä olit hävinnyt nyt vähäksi aikaa, mutta en tienny että sulla olis tällänen olo!
Haluun auttaa sua, mutta kun nuortennetissä ei pysty kertomaan omia sosiaalisen median kanavia mistä vois tavoittaa muut!
Mutta yritän auttaa parhaani mukaan!
Sä voisit kirjottaa vaikka paperille miten sulla menee, se jotenkin oudosti auttaa!
Tee jotain joka on sun mielestä ollu kivaa.
Voitko yrittää puhuu psykologille?
Toivottavasti nää jotenkin auttaa sua!
Jos vaan pystyisi voisit yrittää puhuu mulle!
Mutta toivon kaikkea parasta sulle!<3
moi ”epäluova henkilö”
ois kiva jutella jos haluut ja vaan pystyt.
mulla heti eka tuli mieleen jos vois luoda keskustelun jossa voitais jutella. mutta sitten peruin ajatuksen sillä jos tekis näin tuntuis ainakin mulla epäreilulta et me puhuttais vaikeista ajoista vaan kahestaan kun sitten täällä on niin monta muutakin jolla on vielä isompia ongelmia kuin taas muhun verrattuna.
mut toi sun viestis toi mulle ainakin parempaa oloa kun pitkään aikaan, joten kiitos sulle:)
ja toivoisin et pystyisin tehä jotain mikä on ennen tuntunu kivalta mut ei pysty. ei vaan oo motivaatiota. ei kiinnostusta. oon väsyny. mä vaan itken joistain asioista ja syytän itteeni kun en tee mitään. ei löydy voimaa enkä saa sitä mistään.
jotenkin toivon et näkisit mun viestin mut koskaan ei oo varmaa.
ja kaikkee hyvää sulleki 💖❤