syöminen oli ennen vaikeaa, tuntui etten ansainnut ruokaa. liikuin aina syömisen jälkeen, jotta kaloreita palaisi. homma lähti lapasesta ja sitten mentiin alaspäin. aika nopeasti, kun vanhemmat huomasivat asian, aloin keskittymään enemmän syömiseen. halusin saada enemmän painoa, joten aloin syömään kunnolla ja normaalisti.
nyt minua ei haittaa, jos sitä välillä syö vaikkapa hampurilaisen tai pitsan :) mikään päivä ei ole samanlainen, eikä mikään annos lautasellakaan :)
tiedän että täällä on paljo nuoria, jotka kamppailevat syömisen ja oman kehonkuvan kanssa, haluan, että ymmärrätte, että meidän keho tarvitsee ruokaa, jotta me voidaan tehdä kaikkia asioita, mitä haluamme, esim. liikkua, nähdä kavereita ja jaksaa tehdä kunnolla asioita❤️
