En oikeastaan tiedä haluanko laitokseen. Mun elämässä on tapahtunu vähän liikaa viimesen puolentoista vuoden aikana. Tuntuu ettei pää enää kestä. Välillä öisin voin vaan ruveta itkemään koska kaikki tapahtuut ahdistaa. Puhua en voi omille vanhemmille, oon joskus yrittäny ja todennu sen hyödyttömäksi. Muutenki mun vanhemmat o eronnu ja iskä on ottanu asiakseen puhua äitistä paskaa. Muutenka meillä ei oo yhtään ylimäärästä rahaa, varsinkaan iskällä. Oon pystyny avautuu enemmän mun kaverin äitille ku omille… Iskä on alkoholisti. Koulu ei jakasa kaiken ohella kiinnostaa. Ittellekki on tullu tehtyy täs jotain pientä([osa sisällöstä poistettu]). Välillä mulle tulee semmonen tunne joihinki kohtiin mun ihoo, niinku olis pakko tehä jotain. Varsinki nyt viimesen viikon on tuntunu siltä koko ajan.
Haluisin vaan tietää, mitä mun kannattais tehä.
Hei Joku vaan,
kiitos paljon viestistäsi. Pahoittelen, kun vastaus on viipynyt näin pitkään.
On hyvä kun kirjoitit, kuvasit todella hienosti nykyistä tilannettasi ja sanoitit asiat hyvin. On juurikin noin, että kun elämässä tapahtuu kerralla liikaa, se pistää mielen koetukselle. Kerroit viestissäsi että olet satuttanut itseäsi joitakin kertoja. Se kertoo, että olet ollut lujilla, ja koittanut hallita tai käsitellä koettelemuksia itseäsi satuttamalla. Tulkitsinkohan oikein?
Itsensä satuttaminen voi hetkellisesti helpottaa oloa, mutta se ei poista niitä syitä, minkä vuoksi kokee tarvetta satuttaa itseään. Eli ongelmat säilyvät samanlaisina. Ajan kanssa usein tarvitsee enemmän samaa tunnetta, että olo helpottuu edes hetkeksi, eli siitä voi kehittyä paha kehä elämään. Osalle siitä myös seuraa lisää pahaa oloa. Itsensä satuttamisen jättämiä jälkiä voi katua, voi tulla stressiä esim. saunassa käynnistä tai koulun uimatunneista. Tällöin itsensä satuttaminen pahentaa oloa entisestään ja luo uusia ongelmia. On ymmärrettävää, että olet koittanut auttaa tilannettasi niillä keinoilla, mitä sinulla on käytettävissä, mutta koitin tässä hieman avata, miksi itsensä satuttaminen ei pidemmän päälle auta sinua. Ehkä tiesitkin jo tämän?
On ihan hurjan hienoa, että olet lähtenyt hakemaan itsellesi apua täältä. Se kertoo, että haluat voida paremmin ja löytää hyviä tapoja huolehtia itsestäsi. Sinussa on rohkeutta ja voimaa, tiedäthän sen? Aloitit viestisi kirjoittamalla, ettet tiedä, haluatko laitokseen vai et. Sijoitusta käytetään silloin, jos lapsen tai nuoren tilanne on niin vakava, ettei sitä pystytä auttamaan muilla keinoin. Se on siis viimeinen apu, kun tilanteet ovat vakavia. Usein apua löytyy muillakin tavoin. Se voi olla esimerkiksi apua vanhemmille, jotta he voivat pitää sinusta paremmin huolta, tai apua sinulle, esimerkiksi ammattitukea, joka on rinnallasi sinun omana voimahenkilönäsi sen aikaa kuin sitä tarvitset. Jos tällaiset keinot eivät riitä, voidaan myös päättää, että esimerkiksi lyhytaikainen sijoitus voi olla avuksi. Tämän aikana lapsen tai nuoren ja kotien tilannetta pyritään muuttamaan niin, että lyhytaikaisen sijoituksen jälkeen kotien tilanne olisi nuorelle parempi.
Minusta sinun kannattaisi käydä puhumassa koulusi kuraattorin kanssa. Voisit näyttää hänelle vaikka tänne kirjoittamasi viestin ja tämän vastauksen. Hän on koulun ammattilainen, jonka tehtävänä on huolehtia teidän nuoren hyvinvoinnista. Hänellä on velvollisuus auttaa sinua, ja olla tukenasi. Voit keskustella hänen kanssaan luottamuksellisesti.
Me Lasten ja nuorten puhelimessa haluamme myös olla tukenasi. Jos haluat, otathan yhteyttä palveluihimme? Voit soittaa, chatata tai kirjoittaa. Löydät palvelumme alla olevan linkin kautta.
Kaikkea hyvää sinulle toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä.