Mulla on kaveri joka on sanonut ettei syö välillä oikeastaan yhtään, itkee suunilleen joka ilta koska elämä tuntuu niin pahalta ja on itsetuhoinen, haluaisin auttaa ja kysyin että pystyisikö hän kertomaan jollekkin aikuiselle tästä ja hän vastasi että ei todellakaan ja että on huono puhuman ihmisille ja muutenkin häntä ei tunnu kiinnostavan avun saanti. En tiedä mitä tehdä, menetin vasta erään henkilön [Osa tekstistä poistettu] enkä halua menettää enempää minulle tuttuja sillä tapaa.
Hei,
Kiitos viestistäsi! Olet todella hyvä ja välittävä kaveri, kun haluaisit auttaa ja tosi hienoa, että kirjoitit tänne, etkä ole jäänyt asian kanssa täysin yksin. Ikävä kuulla, että kaverisi voi huonosti. Olen myös pahoillani, että olet menettänyt erään henkilön.
Itsetuhoisiin ajatuksiin on saatavilla apua. Olet toiminut hienosti ja esimerkillisesti, kun olet kysynyt, pystyisikö hän puhumaan jollekin aikuiselle. Joskus kuitenkin puhuminen voi olla vaikeaa ja huonosti voiva ihminen ei aina puhu, vaikka tarvitsisi apua. Muistathan myös, ettet ole vastuussa kaveristasi, vaan aikuisten tehtävänä on olla hänen tukenaan.
Se, mitä sinä pystyt vielä tekemään tässä, on kertoa itse kaveriin liittyvästä huolesta jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Voit kertoa esimerkiksi kaverin huoltajille/lähiaikuisille tai omille lähiaikuisille. Huolestaan voi kertoa myös jollekin nuorten parissa työskentelevälle, esimerkiksi nuorisotyöntekijälle ja kesäloman jälkeen esimerkiksi opettajalle, terveydenhoitajalle tai kuraattorille.
Täältä voit lukea lisää siitä, mitä tehdä, jos kaverista on herännyt huoli: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/apua-kaverille/
Vaikka kaverisi olisikin kieltänyt asiasta kertomisen tai pelkäisit, että hän suuttuu, niin vakavista asioista on tärkeää kertoa aina aikuisille. Vaikka kaveri loukkaantuisikin, niin voi olla, että hän myöhemmin ymmärtää miksi kerroit. Kertomalla aikuiselle kaverisi voisi saada apua ja samalla sinä saisit toivottavasti vähän kevennettyä huolta omilta harteiltasi. Toivon, että juttelisit aikuiselle muutenkin mieltä painavista asioista. Toivon myös, että olet saanut itsellesi tukea tämän erään henkilön kuoleman jälkeen.
Jos haluat jutella tästä aiheesta tai ihan jostakin muustakin, niin voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Voit vinkata näistä myös kaverillesi! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Toivottavasti kaverisi saisi mahdollisimman hyvää apua ja tukea. Muista myös, ettet jää itsekään yksin huoliesi kanssa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei! Mullaki on vähän tämän tapainen kaveri tai oikeastaan 2😥
Ne onneks juttelee toisilleen tai ainaki jutteli sillon ku oli koulua. Kummatki on puhunu kai [Osa tekstistä poistettu] En tiedä oikein mitä tällaisessa tilanteessa voi tehdä kaveri joka näkee niitä vain koulussa ja joskus vapaa-ajalla. Ei se auta että sanoo niille että puhu aikuiselle eli terkalle tai vaikka kuraattorille. Ja kun itse ei oikein osaa auttaa. Välillä mä mietin että eihän ne oikeesti tee sitä mutta oon mä kuulla että toinen ainaki on ollu jo melkein yrittämässä mutta ei onneksi kuitenkaan oo pystyny. Tsemppii kaikille tällasesta kärsiville ihmisille. Niin kavereille kuin niille joilla on esim itsetuhosia ajatuksia❤️
Hei ”Joku ihminen”!
Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi tähän viestiketjuun ja välitit tsemppejä muille! Oli ikävä kuulla, että sinullakin on huolta kavereistasi, joilla on ollut itsetuhoisia puheita.
Olet toiminut hienosti, kun olet kannustanut heitä juttelemaan aikuiselle. Esimerkiksi juuri terveydenhoitaja tai kuraattori ovat oikeita henkilöitä auttamaan, jos on itsetuhoisia ajatuksia. Tämän enempää et pystykään, eikä sinun tarvitsekaan pysytä auttamaan. Vastuu auttamisesta on aikuisilla. Jo se, että kannustat puhumaan aikuiselle, on merkki välittämisestä. Olet hyvä kaveri!
Haluaisin sinuakin kannustaa kertomaan kavereiden puheista ja voinnista jollekin sinun omalle läheiselle aikuisellesi. Koulujen alettua voit mennä kertomaan huolestasi myös opettajalle, terkkarille tai kuraattorille. Sinulla on iso huoli kannettavana kavereistasi, eikä sitä ole hyvä kantaa yksin.
Tuossa edellisessä viestissä kannustin myös soittelemaan meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen tai Nuorten Tukilinjaan (molemmat toimivat numerossa 116 111). Vaihtoehtoisesti voi tulla juttelemaan myös meidän chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Voit itse ottaa yhteyttä ja purkaa huoliasi tai voit vinkata näistä myös kavereillesi. Kaikki yhteydenotot ovat aina nimettömiä ja luottamuksellisia.
Paljon voimia sinullekin!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä