Mua sattuu iha joka paikkaan mun sydämmes ja tuntuu et aivot räjähtää eikä mikään tunnu miltään ja elämän halu o kadonnu. Katon vaa kalorit ku syön ja jos syön karkkii nii tulee vaa huono omatunto et taas lihotin itteeni ja nyt taas posket pyöristyy niinku porsaalla. Mun luokal mul ei oo yhtään kavereit ja ne jotka oli ala asteel on unohtanut mut iha täysin ku nään et ne hengaa yhes niitte stooreist ja ig kuvist. Opet sano ku menin yläkouluun et kyl sää löydät kavereita ku meet vaa iha rohkeasti puhumaan uusille ihmisille mut oon jo vuoden yrittäny saada ees jotakuta jonka kans olla. Itken melki joka yö ku joka ikinen päivä on helvetistä.
Haluisin sanoo jollekin joka ymmärtäis ja oon miettiny et kerron meijän luokan valvojalle tai kuraattorille mut se tuntuu vaan huonolta ajatukselta ku eine kuitenkaan ymmärrä yhtään MITÄÄN. Sukulaiset sanoo et mul on kaunis ja terve hymy mut hymyileminen tuottaa vaa entistä enemmän tuskaa ku ite tietää et se o feikki ja miten ees mun äiti ei tunnista sitä ku se aina sanoo ”äidit aina tunnistaa ku lapsella on paha olla”
Haluisin vaan et joku tulis halaan mua ja sanoin et mää tiiän et sul ei oo kaikki Okei.
Hei!
Hienoa, että kirjoitit palstalle. Yksinäisyys voi tuntua joskus todella raskaalta ja ymmärrän hyvin, että viimeinen vuosi on ollut sinulle rankka. Jokainen kaipaa kuuluvansa johonkin porukkaan ja toivoo, että joku kyselee kuulumisia, halaa ja välittää. On tosi surullista, että ala-asteen aikaiset ystäväsi ovat kääntäneet sinulle selkänsä. Oletko kysynyt heiltä, voisitko päästä mukaan heidän juttuihinsa? Vai onko siis niin, että he eivät enää huoli sinua mukaan? Olet kuitenkin ilmeisesti yrittänyt kaikkesi ja yrittänyt päästä luokkakavereittesi juttusille, kysellyt kuulumisia ja ehdottanut yhteistä tekemistä?
Joskus toki vain on niin, että samalta luokalta ei vain löydy ketään saman henkistä ja se on kyllä harmillista. Silloin samankaltaisia ihmisiä voi löytyä harrastuksista. Hevostallilta, liikuntaryhmistä, kuviskoulusta, koiraharrastuksesta, tanssin tai näyttelemisen parista tai vaikkapa frisbeegolf-kurssilta. Onko sinulla harrastuksia? Voisiko sieltä löytyä joku, jonka kanssa voisi jatkaa juttua muutoinkin vapaa-ajalla? Tai jos sinulla ei vielä ole harrastuksia, niin nyt syksyllä alkaa monia erilaisia ryhmiä ja moniin voi mennä mukaan pitkin vuottakin, kuten löytöeläinkodin, 4H:n tai jonkun koulun kerhon toimintaan. Löytyisikö paikkakunnaltasi sinulle jotain kivaa tekemistä? Kotikuntasi tarjontaa voit tutkailla yhdessä vaikka äitisi kanssa.
Monet meistä osaavat piilottaa pahan olon todella taitavasti, joten voi hyvin olla, että äitisi ei ole nähnyt pahaa oloasi tai luulee huonon tuulesi johtuvan vain murrosiän tuomista mielialavaihteluista. Ja joskus lähimmäiset eivät oikein halua nähdä ongelmia, joita pelkäävät. Onko sinun mahdollista kertoa äidillesi suoraa, että olet välillä yksinäinen ja haluaisit tutustua uusiin ihmisiin? Osaisitko äitisi auttaa sinua tässä asiassa?
Myös tuo luokanvalvojalle tai kuraattorille puhuminen kuulostaa tosi hyvältä idealta! Kaikki nuorten kohtaamat hankaluudet ovat heille kyllä tuttuja ja uskon, että nämä sinun tunteesi ovat sellaisia, joiden kanssa he ovat aiemminkin työskennelleet. Minusta olisi tosi hienoa, jos kertoisit heille tilanteestasi. Uskon, että he olisivat hyvillään siitä, että uskaltaudut kertomaan heille hankaluuksistasi ja voitte sitten yhdessä miettiä, mikä niihin auttaisi.
Toivon sinulle rohkeutta hakea apua tähän olotilaasi ja uskon vakaasti, että tilanne kyllä vielä helpottuu ja tulet löytämään itsellesi vielä hyviä ystäviä, joiden kanssa voit viettää aikaa.
Voit milloin tahansa soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla juttelemana meille chatissä ja keskustella tästä tai mistä tahansa muusta asiasta nimettömästi. Olemme auki vuoden jokaisena päivänä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Toivottaa Lasten- ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
mee kuraattorille, vaikka se ei tunnu hyvältä, ei se mullakaan ja silti menin. ne kuraattorit kysyy sulta ja sä vastailet tai sä kerrot ihan ite vaan. vaikka sä et huomais mitään reaktiota niissä niin ne välittää ja ymmärtää koska ei ne muuten ois kouluun mennyt töihin jos ne ei välittäis lasten ja nuorten hyvinvoinnista. mulla ei itsellään oo yhtään parempi olo ja oon yrittänyt jotain asiaa mutta oo siltikään sitä tehnyt. ja tavallaan onneks en vielä, koska jos mä tekisin sen niin pitäisin huolen et mun kaikki läheiset sais tietää siitä. ja siis oon niin vitun itsekäs p@skiainen et taas tää käänty muhun ja siis sua ei varmaankaan(onneks) kiinnosta pätkääkään mä. niin sanon vaan et oon yksinäinen, jne, ja siis mulla on samanlainen tilanne kun sulla. toivoisin vaan et menisit sinne kuraattorille, ja sun ei tarvii hymyillä koska mä ite tiiän et se väsyttää hymyillä joka päivä, hymyile sitten kun se on totta et oot Ilonen. ja ite en ikinä ois voinu mennä ees kysymään ketään mun kaveriksi tai jotain koska se on hankalaa et oon oikeesti ylpeä susta. onks joku muuten joskus sanonu sulle et ne on ylpeitä susta? ihan varmaan on ja vaikka ei oiskaan. niin muista et mä oon ylpee susta, koska vaikka sulla on ollu noin paska olo niin sä oot siltikin siinä ja tullu tänne. oot harkinnut jollekin kertomista. oon oikeesti ylpee susta ja haluisin halata sua ja sanoo et ”se on ihan okei että kaikki ei oo hyvin, kaikki menee vielä hyvin. mut se ei vaan tapahdu silmänräpäyksessä. ”
stemii hei sulle💖🙃😊
Toivon et näät tän Tuleva nuusikko!
En oo ollu tääl sen jälkee ku kirjoitin ton mut haluun sanoo sulle kiitos ku sää vastasit tohon ja sanoit et mee juttelee kuraattorille koska sun takia mää menin sinne ja se lupas olla kertomatta mun vanhemmille ja Mull on ny parempi olo ku hain apuu ja iso kiitos sulle ja tsemppiä ❤️🩹❤️🩹❤❤