Olen 15-v tyttö. Olen alkanut miettiä olenko maanis-depressiivinen… Tai jotain? Koulussa olen todella iloinen ja melkein maaninen, pompin ympäriinsä kuin aropupu(johtuu osittain ihastumisestani) ja kavereillani alkaa jo mennä hermotkin siihen. En myöskään ole jaksanut kiinnittää opiskeluun niin paljon huomiota kun olen vain niin onnellinen, ja se on alkanut näkyä numeroissakin.
Kotona taas en tunne oloani ollenkaan mukavaksi, tunnen oloni saastaiseksi ja epäkelvoksi. Äitini ärsyyntyy jokaisesta pienestäkin asiasta jonka sanon ja alkaa huutaa minulle. Olen herkkä ja alan itkeä jonka jälkeen äiti huutaa enemmän ja isä haukkuu muunmuassa ”vitun itkupilliksi”. Äiti sanoo että minun pitäisi laihduttaa, olen yli 170-cm pitkä ja [osa tekstistä poistettu] Jokainen perheestäni on sanonut minua lihavaksi tai läskiksi. Paitsi isä, hän sanoi etten ole läski vaan isokokoinen. Itse olen itseeni tyytyväinen mutta en kestä jatkuvaa haukkumista kotona. Isäni myös sanoi kerran, että olisi halunnut vain 3 lasta(olen nuorin, 4.) ja että ei meillä ole muuta merkitystä kuin vain se, että autamme töissä. Olen miettinyt asiaa jo pidempään, mutta en tahdo puhua asiasta nimellisesti koska en tahdo että minut huostaanotetaan, sillä olen ainoa joka todella välittää perheemme koirasta ja pelkään että se unohdettaisiin ruokkia liian usein ja se kuolee.
Hei,
ihana kuulla, että sinulla on ihastus, joka tekee sinut iloiseksi! Ihastumisen tunne on ihana ja siitä kannattaakin nauttia. Tietysti koulujutut ovat sellaiset, joita ei kuitenkaan kannata laiminlyödä. Ihan oman itsesi vuoksi. Mietin, että voisiko tuo kotitilannekin vaikuttaa koulussa keskittymiseen/kouluasioiden laiminlyöntiin. Nimittäin kuulostaa todella kurjalta ja väärältä, miten joudut kuuntelemaan muun muassa noita täysin epäasiallisia kommentteja painostasi! Minusta on hienoa, että olet itse tyytyväinen itseesi, se on nimittäin kaikista tärkeintä. Ihmiset ovat erirakenteisia ja esimerkiksi luiden kokokin vaikuttaa vaa’an lukemiin. Toivon, että pystyisit jättämään äitisi ikävät kommentit omaan arvoonsa. Onneksi sentään isäsi on puhunut sinulle tästä asiasta asiallisia totuuksia.
En usko, että olet maanisdepressiivinen. Sinulla on vain parempi fiilis koulussa, kuin kotona ja se näkyy. Ymmärrän, että pelkäät aikuiselle kasvotusten juttelemista, mutta kannustaisin sinua silti harkitsemaan koulukuraattorin kanssa juttelemista. Mitä ajattelet? Koulukuraattorilla ja muilla koulun ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus ja ainoastaan ison huolen herätessä, heillä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Voit myös kertoa kuraattorille, että haluat asioiden pysyvän teidän välisinä, jolloin hän voi kertoa sinulle enemmän vaitiolovelvollisuudestaan.
Nimettömänä, ilmaiseksi ja luottamuksella voit jutella Lasten ja nuorten puhelimessa 116 111. Puhelin on auki joka päivä ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Älä jää yksin näiden asioiden kanssa, jotta ne eivät kasva isoiksi möröiksi mielessäsi.
..ja onpa ihanaa, että kannat huolta koirastanne. Koirat ovat parhaita kavereita! Mutta koirallesi tärkeintä on sinun, hänen rakkaan ihmisensä, hyvinvointi. Kun voit itse hyvin, jaksat huolehtia myös hänestä.
