Elämä on hieman masentunutta ja ilotonta. Perheessä, kaveripiirissä ja itselläni kaikki suurinpiirtein hyvin mutta silti elämässä on tyhjä, musta aukko joka tuntuu ehkä kasvavan.
Välillä tuntuu yksinäiseltä, vaikka perhe on ympärillä. Ihan ok kaverit koulussa, vapaa-ajalla olen yksin. Paras ystäväni muutti kauas pois puoli vuotta sitten, sen koommin ei ole ollut kivoja yökyläilyjä tai mitään kenenkään kanssa. Ahdistaa ajatus että mitä jos en enää näe häntä koskaan..
Haluaisin oikean ystävän. Oikeasti. Kaikilla tuntuu sellainen olevan. Ei minulla.
En jaksaisi käydä koulussa. En vaan jaksa. Siellä ei ole mitään kivaa, päivtäät yhtä [Osa tekstistä poistettu] aina. Okei, ehkä vähän rajusti sanottu. Siltä se kuitenkin tuntuu. Tuntuu että siellä on kovat paineet suoriutua ja muuta -en tiedä miksi.
Perheessä kaikki on hyvin. Olen silti kyllästynyt tähän. Tämä ainainen meteli mikä täällä on. Oon meidän perheessä se laiska puhelinriippuvainen joka ei liiku ja urheile. Vaikka en ole laiska. Haluaisin urheilla ja liikkua. En vain saa sanotuksi mitä haluaisin tehdä. Ehkä, saatan olla puhelinriippuvainen mutta se johtuu siitä että puhelin on ainut joka pitää minut elossa. Kirjaimellisesti.
Puhelin on se jonka avulla pysyn yhteydessä ulkomaailmaan ja se joka antaa minulle tekemistä. Ei mulla muuten olisi mitään. Vaikka perheeni on ihan kiva, olen se joka eniten saa haukkuja niskaan pikkuveljeltäni. Se on rasittavaa. Oikeasti.
Vanhempani ovat vanhanaikaisia eivätkä ymmärrä nykyasioita.
He ihmettelevät miksi istun pimeässä huoneessa sängyllä tai lattialla, puhelin kädessä. He eivät tiedä mitään. Enkä minäkään.
Itken melkein joka ilta. Nyt itken tätä kirjoittaessani koska en tiedä mitä minun piti kirjoittaa. En tiedä miten kirjoittaisin. En osaa kirjoittaa ajatuksiani. Tiedän että puhumalla ajatukset saa paremmin esille mutta en halua puhua. Miksi minun pitäisi puhua? Ei ole mitään puhuttavaa.
Haluaisin olla amerikkalainen ja kadehdin heidän elämäänsä. Haluaisin asua edes Etelä-Suomessa.
[Osa tekstistä poistettu] mä haluan kesäloman tänne ja heti. Toisaalta sekin olisi tylsä, eihän minulla ole ketään kenen kanssa tehdä mitään kivaa. Ollaan mietitty ulkomaille koronan salliessa lähtöä mutta tuskin onnistuu eikä siitäkään tule sellainen mielestäni kiva matka, ei se perheen kanssa onnistu.
Haluaisin olla hoikempi ja se olisi mahdollista jos liikkuisin enemmän mutta en saa aikaiseksi. Ei minulla silti ole ulkonäköpaineita. Ei ole.
Haluaisin vaihtaa tyyliäni ja ostaa tietynlaisia vaatteita mutta ei, en viitsi enkä jaksa. En saa mitään aikaiseksi.
Vittu tää on sekavaa. Ei tästä ymmärrä paskaakaan tästä tekstistä jonka kirjoitan kyynelten sumentamilla silmillä. Ei tää oo se mitä ajattelen oikeasti. En tiedä mitä minun piti kirjoittaa ja miten kun aloin kirjoittamaan.
Vittu tästä ei tule yhtään mitään. Oon vaan masentunu ja itkuinen koko ajan mutta mitä välii. En ees nuku hyvin. En ollenkaan. Tää kaikki ois hyvä puhuu jollekki mut tiiän että itkisin
Ja miks pitäis? Ei mun tarvi
[Osa tekstistä poistettu]
Hei Darker,
Kiitos, kun avasit ajatuksiasi viestistäsi! Nostat viestissäsi esiin monia eri asioita ja kuulostaa siltä, että sinulla on paljon asioita mielenpäällä.
Paras ystäväsi on muuttanut pois ja tämä on vaikuttanut isosti vapaa-aikaasi, kun sen jälkeen ei ole ollut yökyläilyjä tai muita kivoja juttuja vapaa-ajalla. Se on todella iso muutos, kun läheinen ystävä muuttaa pois! Toivon, että teillä säilyy tästä huolimatta yhteys parhaan ystäväsi kanssa ja saatte joskus mahdollisuuden tavata! Ymmärrän myös, että haluaisit oikean ystävän elämääsi. Usein saattaa vaikuttaa siltä, että kaikilla muilla on joku läheinen ystävä, mutta olen aivan varma, että et ole yksin tällaisessa tilanteessa! Kerroit, että sinulla on kuitenkin kaveripiiriä. Olisiko siellä jotakin sellaista kaveria, jonka kanssa toivoisit viettäväsi vapaa-aikaasi?
Kerroit myös, että et jaksaisi käydä koulua ja tuntuu siltä, että koulussa on kovat paineet. Koulussa voi tosiaan olla kovat paineet suoriutua. Myös muut asiat omassa elämässä voivat joskus vaikuttaa siihen, että koulukin tuntuu takkuiselta. Tärkeää olisikin, että saisit mahdollisuuksien mukaan tukea itsellesi, jos siltä tuntuu. Onko koulussasi sellaista aikuista, keneltä voisit pyytää tarvittaessa tukea?
Kuvailit itseäsi myös puhelinriippuvaiseksi ja kerroit, että et urheile ja liiku, vaikka haluaisitkin. Puhelin voi aiheuttaa riippuvuutta, mutta toisaalta puhelimessa on paljon hyvääkin, kuten kerroitkin esimerkkinä, että se on tapa olla yhteydessä muihin. On tärkeää kuitenkin löytää elämään muutakin puhelimen lisäksi ja tunnistatkin, että haluaisit tehdä myös muita asioita. Aina se ei kuitenkaan ole helppoa keksiä, mikä se oma mieluinen juttu olisi! Mainitsit myös, kuinka haluaisit laihtua. Muista, että olet hyvä juuri tuollaisena ja haluan kannustaa sinua miettimään, mikä olisi sinulla sellainen urheilu/liikunta, jota voisit tehdä ihan vain sen takia, että nautit siitä! Kerroit myös, että haluaisit vaihtaa tyyliäsi, mutta et jaksa tehdä asian eteen mitään. Anna tälle tyylin kehittymisellekin aikaa ja, jos ei huvita, niin sinun ei ole pakko mennä hankkimaan uusia vaatteita. Joskus voikin tulla sellainen hetki, että innostuukin ostamaan tietynlaisia vaatteita.
Kuulostaa kurjalta, että pikkuveljesi haukkuu sinua. Oletko kertonut, miltä tämä sinusta tuntuu ja oletteko selvittäneet tilanteet vanhempiesi kanssa? Entä voitko kertoa perheenjäsenillesi, jos meteli häiritsee?
Kirjoitit myös, kuinka vanhempasi eivät ymmärrä nykyasioita ja ihmettelevät, miksi olet huoneessasi vain yksin puhelimellasi. Se on totta aikuiset voivat olla välillä hieman pihalla nykyasioista! Uskon kuitenkin, että vanhempasi varmasti kiinnostaa mitä sinulle kuuluu ja haluaisivat auttaa sinua voimaan paremmin. Sanoitkin, että tiedät, että puhumalla saa ajatukset paremmin esille, mutta et halua puhua. Kaikesta ei välttämättä halua puhua tai joitakin asioita voi olla myös vaikea sanoa ääneen. Haluaisin tästä huolimatta kannustaa sinua kertomaan ajatuksiasi vanhemmillesi! Kertominen voi keventää omaa mieltä ja se mahdollistaa myös sen, että vanhempasi pystyisivät olemaan tukenasi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Joskus voi kokeilla myös kirjoittamista ja tekstin näyttämistä läheiselle aikuiselle. Sinä todella kirjoitat ajatuksistasi taitavasti, vaikka sanotkin muuta. 😊
Mielestäni kirjoitit ajatuksistasi ja tunteistasi monipuolisesti ja hienosti. Joskus se voi olla myös hyvä kirjoittaa ihan vain ajatuksenvirtaa ilman, että ottaa paineita millaista tekstiä ja sisältöä tulee.
Kirjoitat, että tästä kaikesta olisi varmasti hyvä puhua jollekin ja tähän haluaisinkin sinua kannustaa, vaikka nyt sinusta ei siltä tuntuisikaan. Sinulla on oikeus saada tukea itsellesi! Se ei myöskään haittaa mitään vaikka kertoessa tulisikin itku – antaa sen itku tulla vain! Miltä sinusta tuntuisi puhua tai kirjoittaa tästä jollekin luotettavalle aikuiselle? Tällainen aikuinen voi esimerkiksi olla vanhempi, joku muu lähiaikuinen tai koulussa esimerkiksi opettaja tai koulukuraattori. Tärkeintä on, että sinun ei tarvitsisi kantaa näitä kaikkia ajatuksia yksin. <3
Voit aina myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Jos kirjoittaminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, niin myös chattiin voi tulla juttelemaan tai voit kirjoittaa meille nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat aina nimettömiä ja luottamuksellisia. Voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa tai ei välttämättä edes tarvitse olla mitään aihetta mielessä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet upea! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä