Okei siis juttu on niin et mun vanhemmat on eronnut jo yli vuosi sitten, kummallakaan ei tietääkseni oo uutta kumppania. Tässä nyt ehkä viimesen puolen vuoden aikana oon alkanu huomaamaan mun isässä semmosta pientä muutosta huonompaan ja oon sitä paljon miettinyt mut en koskaan oikeestaan mitään maininnut mun isälle. Meil ei oo oikeen koskaan ollut mitenkään läheiset välit vaik toivoisin kyl et ois. Mut siis täs nyt lähiaikoina mun isä on ollu paljon poissa kotoa töissä ja aina ku tullut kotiin nii avannu vähintää yhden kaljan ja siis ei oo ennen ollu tällästä. On muuttunu tosi moni muukin asia et esim mun isästä on tullut sotkusempi ja vielä ”hiljasempi” kun yleensä, musta ja mun pikkusiskosta hän on kyl pitäny hyvää huolta et se ei oo niinku sillee muuttunu. Mut nyt viimenen juttu minkä takii nyt tänne kirjotan oli ku mun mummu (isän äiti) puhui mulle eilen illalla tästä samasta aiheesta ja puhui tähän liittyen yhdestä muustakin asiasta mitä en uskal kirjottaa tänne ja se sai mut oikeesti miettimään ja oon nyt viimeset 15min vaan itkeny ja miettiny tätä ja miettiny et voisko olla mahollista et mun isällä ois jonkin sortin masennusta josta se ei kerro meille vai mistä vois johtua? Terveisin 14v tyttö jolla 8v pikkusisko.
Hei!
Hyvä, kun kirjoitit tänne mieltä painavasta asiasta. Ikävä kuulla, kuinka isäsi muuttunut käytös ja nyt puhelu mummusi kanssa ovat saaneet huolesi heräämään isäsi voinnista. Se on varmasti raskasta, kun joutuu kantamaan huolta läheisestä. Vaikka lasten tehtävänä ei olekaan huolehtia vanhemmistaan, niin silti voi olla vaikeaa vain pyyhkiä huolta pois mielestään.
Masennuksen voi diagnosoida vain lääkäri, mutta aikuisten elämässäkin voi tulla joskus ajanjaksoja, jolloin on mieli maassa ja olo on väsynyt, vaikka masennusta ei olisikaan. Silloin läheisetkin saattavat huomata muutoksia käytöksessä ja olemuksessa. Usein aikuiset kuitenkin pystyvät käsittelemään vaikeita asioita eri tavalla kuin lapset. Aikuistenkin mahdollista hakea ammattilaisen apua itselleen ja vaikeista ajoista on mahdollista päästä yli.
Jos omasta läheisestä herää huoli, niin silloin on tosi tärkeää, ettei jää kantamaan huolta yksin. Teitkin siis tosi hienosti, että nyt kirjoitit tänne Nuortennettiin. Ajatusten purkaminen kirjoittamalla voi olla monella hyvä tapa käsitellä asioita. Aina on hyvä myös jakaa huoli jonkun turvallisen ja luotettavan aikuisen kanssa. Olisiko esimerkiksi mummu sellainen, kenelle pystyisit kertomaan huolestasi? Voit kertoa myös jollekin toiselle läheiselle aikuiselle – tärkeintä on, että koet aikuisen sellaiseksi, kenelle on hyvä ja turvallista kertoa.
Joskus voi olla hyvä jutella myös jonkun perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa. Esimerkiksi nuorisotyöntekijälle voi luottamuksellisesti kertoa, jos on esimerkiksi perhehuolia. Koulujen alettua esimerkiksi koulukuraattorin kanssa voi mennä juttelemaan. Nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia perhetilanteita, joten voit ihan huoletta jakaa heille ajatuksiasi, vaikka se tuntuisikin vaikealta kertoa omasta vanhemmasta. Toivon myös, että pystyisit jollekin juttelemaan tuosta toisesta asiasta, mistä et tähän halunnut kirjoittaa. Jos jokin painava asia on mielenpäällä, niin jo sen jakaminen voi helpottaa.
Meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa, jos haluaa jutella ihan nimettömästi ja luottamuksellisesti. Me emme näe soittajien tietoja, emmekä tiedä, kuka sieltä soittaa, joten voit huoletta kertoa ihan mistä tahansa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Toimit tosi hienosti, kun kirjoitit ajatuksiasi tänne ja toivon, ettet jäisi yksin siellä omassa arjessakaan.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä