Itsenäistymisessä ihmissuhteitten etääntyminen/muuttuminen

Hei

Olen nuori joka haluaisi kuulla muiden mielipiteitä ihmissuhteiden muuttumisesta. Minulla on vanhempi, kuka ei arvosta minua eikä välitä tunteistani. Joten kysymys kuuluu, pitäisikö minun pitää yllä vanhemman ja lapsen välille kuuluvaa kunnioitus-suhdetta?

Minun vanhempi oikeastaan haluaa käyttää minua kotitöiden hoidossa ja apuna asioiden tekemisessä. Hän ei minua kuuntele, ja minuun monesti sattunut sen takia. Paha asia on, että vanhempi tiesi, että minulla oli paha olla ja käski olla minun olla normaalisti. Vasta reilusti myöhemmin vanhempi huomasi ongelmani kun ajoin omat hiukseni. Olen yrittänyt monta kertaa tarjota yhteistä tekemistä, mutta hän vain antaa tekosyitä miksi hän ei voi tehdä tai mennä jonnekkin.

Olen kokenut monesti riittämättömyyttä omasta itsestäni. Olen tehnyt hänelle paljon ja lisäksi tukenut, mutta se ei tunnut riittävän. Hän kyllä kiittää, jos olen tehnyt jonkun kotityön, kuitenkin muille asioille hän ei mielestäni anna arvostusta. Olen esimerkiksi hyvä kokkaamaan, mutta en ole koskaan tehnyt hänelle vapaaehtoisesti ruokaa.

Oikeastaan haluan rikkoa vanhemman välisen suhteen. En halua olla hänen kanssa olla tekemissä, jos minä en riitä kuka olen. Lähden pian opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja en tulisi näkemään häntä kovin usein. Vanhempi on ollut sitä vastaan ja on ollut vastaan muuttamista.

Vanhempi ei näe kykyjäni. Hän sanoo että otan herkästi itseeni sanomisia ja osittain hän on oikeassa, koska olen luonteeltani rationaalinen ihminen. Hän on kuitenkin jotenkin väärässä, koska nykyyän pystyn erottamaan mikä on sellaista vitsiä, jota voin kuunnella ja mitä en. Hyvä aihe on seksuaalisävytteiset vitsit, joita minun ei tarvitse kuunnella ollenkaan. Minua on kiusattu ja olen hyvin pitkään sitä kestänyt lähes yksin.

Vanhemmalla on vasta ”kuviteltu’ huoli nyt mielenterveydestäni,vaikka se on ollut paljon pidempään paskana. Mielenterveyteni on kuitenkin reilusti paranemassa, jota hän ei näe. Hän kuitenkin pelkää, että minua alettaisiin kiusaamaan uudessa koulupaikassa, mutta se on lähes olematon riski kyseisessä paikassa. Paikassa saisin uusia kavereita ja se olisi mukava tiivis yhteisö johon littyisin. Siellä oikeastaan minuun mielenterveys paranisi entisestään.

Minä olen luonteeltani vahva ja yrittäväinen. MInä yritän olla sitä, mitä vanhempi haluaa. Minä yritän olla normaali ja hyvä, mutta se ei riitä. Hänelle ei riitä että vain yritän.

En ole koskaan koulusta lintsannut, juonut alkoholia tai vandalisoinut. En ole lähtenyt livohkaan tai tehnyt mitään kavereiden kanssa tyhmää. En ole viillellyt itseäni, koska tiedän, että se on tyhmää. Olen pitänyt koulun arvosanat hyvällä tasolla ongelmista huolimatta, mutta se ei ole näemmä riittänyt. Olen ollut avoin hänen kanssansa, mutta se on vain kostautunut.

Minä en näe vaihtoehtoa, kuin lähteä ja olla pitämättä yhteyttä. Olen kantanut hänen ongelmien taakkoja, olen ollut läsnä ja auttanut paljon. Se ei riitä hänelle, kuitenkin hän kuitenkin haluaa että keskityn itseeni. Joudun kyllä sen tekemään häntä ei miellyttävällä tavalla, hänen takiansa. Hän on kuuntelematon ja itsekäs ihminen, jota olen yrittänyt muuttaa. En halua olla läsnä, jos se satuttaa minua, ja jos minun kovat yritykset eivät riitä todistukseksi.