Moi, oon tosiaan 16v tyttö ja haluisin puhuu itsetuhosuudesta.
Mä oon aina ollut itsetuhonen, se on hävettäny mua tosi paljon koska jotkut hakevat sillä huomiota, itse en ikinä kehtaisi.
En ole puhunut näistä kauheasti ennenkuin rupesin käymään psykiatrilla. Asiat helpottaa, kun saa puhua jollekkin, ja usein ventovieraalle puhuminen on luonnollisempaa.
Joillakin saattaa olla huolta siitä että mitä tapahtuu jos itsetuhoisuudesta kertoo esim. Aikuiselle. Vaikka psykologilla on vaitiolo velvollisuus, hänen on ilmoitettava silti huoltajille.
Kuitenkaan, et ole yksin, saat apua aina mistä tahansa, kuten sisaruksilta, vanhemmilta, kavereilta ja ihan jokaoaikasta.
Puhun vielä hetken itsetuhoisuuden ehkäisemisestä. Mulle itsetuhosuus tapahtuu monta kertaa päivässä, tulee vain tunne että se on nyt pakko päästä tekemään. Mutta on myös tapoja jotka ns korjaa sen ja siitä pääsee irtautumaan pikkuhiljaa.
Voit esim. Laittaa kädet kylmän veden alle, tai pitää jääpalaa siinä kohdassa mihin normaalisti satuttaisi itseään. Myös huutaminen, musiikin kuuntelu, metsässä käyminen tai vaikka tyynyn lyöminen voi auttaa purkamaan ahdistuksen tunteen.
Suosittelen kaikille silti puhumista, vaikka asiat olisikin vaikeita. Olen itse oppinut kantapään kautta että itsekseen jääminen ei vaan toimi.
Ei ole mitenkään noloa pyytää apua.
Jätän mun snäpin viel tohon jos haluutte tulla jutteleen, oon mielelläni kyl kaikkien tukena (:
Hei,
Kiitos, kun kerroit omista kokemuksistasi ja uskon, että tästä kirjoituksestasi on vertaistukea monelle muullekin! <3
Ikävä kuulla, että olet voinut huonosti ja olet itsetuhoinen. Olen kuitenkin ihan äärimmäisen ylpeä sinusta, että olet rohkeasti hakenut itsellesi apua – hyvä sinä! <3 Olet aivan oikeassa siinä, että avun pyytämisessä ei ole mitään noloa!
Apua tosiaankin kannattaa aina hakea, jos oma vointi on huono ja on itsetuhoisuutta tai edes itsetuhoisia ajatuksia. Aina kannattaa kääntyä oman läheisen, turvallisen aikuisen puoleen tai hakea apua esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai -psykologilta. Ammattilaisilla on vaitiolovelvollisuus, mutta jos alaikäisen turvallisuudesta herää erityisen iso huoli, niin silloin on velvollisuus ilmoittaa huoltajille.
Olet löytänyt myös hyviä keinoja ehkäistä itsetuhoista käytöstä. Kiitos, kun jaoit ne tähän! Näiden keinojen lisäksi juuri se puhuminen jollekin on myös tärkeää.
Meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös aina soittaa, jos on huolia ja huono olla. Meille voi tulla myös juttelemaan, vaikka ei olisikaan erityistä asiaa mielessä ja haluaa jutella ihan muuten vain. Puhelimen lisäksi meillä on chat ja nettikirjepalvelu. Palvelumme ovat kaikki ilmaisia, luottamuksellisia ja anonyymejä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Valitettavasti sääntömme kieltävät henkilötietojen ja myös some-tilien jakamisen. Pahoittelut siis siitä, että et voi jakaa snäppiäsi täällä.
Mukavaa tulevaa kevättä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
