Itsetyydyttäminen syntiä? Vertaistukea?
Hei!
Minulla on uskonnollinen tausta – olin lapsena monilla uskonnollisilla leireillä, ja osallistuin seurakunnan harrastustoimintaan aktiivisesti.
Minua häiritsee jatkuvasti ajatukset siitä, että masturbointi, pornon katselu ja jopa pelkkä fantasiointi olisi syntiä. Samoin seksuaalisessa mielessä katseleminen (esim. muiden tyttöjen rintoihin tai peppuihin kohdistuvat katseet) saa minut tuntemaan itseinhoa… ehkä tunnen, että Jumala on kieltänyt tämän minulta, mutta silti teen sen.
HUOM! Nämä ovat kaikille ihmisille ihan normaaleita asioita, seksuaalisuushan on luonnollista ja itsetyydytyskään ei ole synti vaikka olisi uskossa tai seurustelisi.
Kuitenkin, en pääse yli ajatuksesta, että Jumala olisi kieltänyt minulta seksuaalisuuden ja etenkin itsetyydyttämisen. Miten voin vakuuttaa itseni, ettei se ole syntiä?
Ehkä osa tätä on, että ajattelen minun olevan valmis seksiin vasta sitten, kun löydän kumppanin, jonka kanssa hankin lapsia. Myös seksin ”likaisuus” (eritteet jne.) saa minut ajattelemaan, ettei kilttien ja uskossa olevien ihmisten kuuluisi tehdä tällaista… Asiaa ei auta myöskään lainkaan, että olen sukupuolestani epävarma biseksuaali.
Onko täällä muita uskonnollisen kasvatuksen saaneita nuoria, joita askarruttavat samat asiat? Miten te suhtaudutte seksiin, itsetyydytykseen ynnä muuhun?
Hei!
Kiitos kirjoituksestasi. Toivotaan, että saat siihen paljon vastauksia!
Kuten itsekin kirjoitit, niin seksuaalisuus on luonnollista ja mitä pahaa voisikaan olla hyvässä olossa ja nautinnossa? Ja voisiko ajatella, että jos Jumala on olemassa, niin eihän hän olisi luonut ihmistä seksuaaliseksi olennoksi, jos siinä olisi jotain pahaa? Siinä on pohjimmiltaan kyse ihmisen lisääntymisestä ja ilman sitä tämä laji katoaisi maapallolta. Seksuaalisuus ja seksuaaliset ajatukset ja halut ovat siis elinehto lajillemme ja kaikille eläimille. (Paitsi tietenkin niille kaksineuvoisille eläimille, jotka pystyvät lisääntymään itsekseen.)
On ihan ok ajatella, että haluaa seksiä vain sen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa perustaa perheen. Mutta toisinkin voi tehdä, jos joskus siltä tuntuu, sillä hyvän olon tuottamisella itselle ja toiselle saa aikaan vain hyvää.
Uskonnot ovat pitkään vaikuttaneet ihmisten seksuaaliseen käyttäytymiseen, joten ei ole ollenkaan ihme, että se on vaikuttanut noin syvästi myös sinuun. Uskonnolliset yhteisöt ovat pyrkineet vaikuttamaan mm. siihen, kenen kanssa saa somia seurustelusuhteen (saako olla esim. samaa sukupuolta tai pitääkö kuulua samaan seurakuntaan?), saako avioliiton lopettaa, kuka ja milloin voi / pitää lisääntyä (täytyykö olla solminut avioliiton toisen vanhemman kanssa? Saako ei-toivotun raskauden keskeyttää? Saako käyttää ehkäisyä?) ja milloin saa rakastella toisen ihmisen kanssa (pitääkö olla naimisissa? Entä katolisten pappien selibaatti?)
Todellisuudessa ihmisoikeudet menevät aina uskonnonvapauden ohi. Seksuaalioikeudet (eli esim. oikeus nauttia seksuaalisuudestaan itselle luontaisella tavalla, vapaus valita itse seurustelukumppani, vapaus valita aika, milloin haluaa tulla raskaaksi ja milloin ei, oikeus päättää omasta ruumiistaan eli vapaus käyttää ehkäisyä tai tehdä abortti, oikeus saada seksuaalikasvatusta ym.) ovat osa ihmisoikeuksia. Jokaisen yksilön ihmisoikeuksia täytyy vaalia ja kunnioittaa eli kukaan muu ei saa tehdä näitä päätöksiä puolestasi. Tämäkin voisi olla yksi näkökulma tämän asian tarkasteluun.
Mitä tulee vakaumuksesi, sukupuolen kokemuksesi sekä bi-seksuaalisuutesi yhdistämiseen, niin netissä on olemassa sivusto, jossa on lueteltu paikkakunnittain kaikkien virassa olevien sateenkaariasioihin perehtyneiden ja sateenkaari-ihmisiä vihkivien pappien yhteystiedot. (Osoite on https://sateenkaaripapit.wordpress.com/) Voit tarkistaa sieltä, olisiko sinun paikkakunnallasi sateenkaariasioista vastaavaa pappia. Vaikka et koskaan kävisi hänen juttusillaan, niin jo tuon sivuston olemassaolo kertoo, että on olemassa myös vakaumuksellisia kristittyjä, joiden mielestä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus on upea juttu ja osa Jumalan luomistyötä. Miltä tämä sinusta kuulostaa?
Toivottavasti aihe herättää keskustelua ja saat tukea tilanteellesi. Toivoisin, että pystyisit nauttimaan itsestäsi ja seksuaalisuudestasi, mutta ymmärrän, että sen tiellä voi olla esteitä, jotka sinun on ensin ylitettävä.
Jos haluat jutella lisää tästä asiasta tai sitten jostain ihan muusta, niin olemme täällä sinua varten! Puhelimme on auki joka päivä ja sen numero on 116 111. Myös chattimme on auki joka ilta ja näiden lisäksi meillä on myös nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia ja anonyymejä.
Muista, että olet hyvä ja täydellinen juuri tuollaisena!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Kiitos paljon vastauksesta ❤️
”Mitä pahaa voisikaan olla hyvässä olossa ja nautinnossa?”
Syy. Tietääkseni osa kristityistä (katolilaisista ehkä?) pitää mässäilyä ja mahdollisesti jopa enemmälti määrin syömistä syntinä tai ainakin paheena. Itse suhtaudun kunnioittavasti ruokaan, mutta en koe (tai ainakaan hyvälle tottuneena) kye kokemaan huonoa omatuntoa siitä, kun käyn syömässä ison hamppariaterian. Ymmärrän kuitenkin syyn siihen, miksi joku muu tekisi niin. Kaikilla ei ole ruokaa. Lapsia kuolee nälkään. Joten korottaako siinä itseään, kun satsaa itseensä enemmän kuin on tarpeen? Miksi en antaisi rahojani köyhille? Haukkaanko mielitekoni takia kielletyn puun hedelmää. Minulle oli annettu paljon, mutta halusin vielä enemmän. Kaikki tarpeellinen ei ollut tarpeeksi. Suurin mahdollinen lahja ei riittänyt. Aadam ja Eeva saivat huomata olevansa alasti. Miksi alasti? Alasti Jumalan edessä. He olivat tehneet syntiä, mutteivat päässeet Jumalaa piiloon. Mieliteko johti karkotukseen paratiisista. No entä me, paratiisista karkotetut? Mitkä ovatkaan meidän mahdolliset seuraamukset teoistamme. Mitä pahaa voi seurata teoistamme? Mikä on pahin kauhuskenaario? Onko itselle varaa ottaa sitä vastaan? Ei kaikesta ruumiin himosta seuraa pahaa. Mutta emme selvästikään ole paratiisissakaan juuri tällä hetkellä. Taivaassa ei ole sotia eikä pahuutta. Tällä hetkellä riittää television avaaminen. Taas joku kuoli. Ihmiselle on annettu kyvykkyys puntaroida omia tekoja. Miettiä niiden seurauksia. Siksi meillä on vastuukin.
Niin? Jos hyvä, kaikkivaltias Jumala on olemassa, miksi maailmassa on pahuutta. Miksi Hän antoi ihmisen langeta syntiin? Miten käärme pääsi paratiisiin? Siihen taitaa olla vastaus vain Hänellä itsellään. Synnin tuomio ja Jeesuksen vapautus aiheuttavat meille kuitenkin valintatilanteen. Kumman ottaa vastaan? Kummalle elää? Jos elää Jeesukselle, on vapaa synneistä. Miksi siis enää roikkua niissä kiinni? Mikä sitten on syntiä? Jokainen kuunnelkoon sydäntään. Ei kukaan voi huijata Jumalaa ajattelemalla voivansa uskoa Häneen ja silti toimia siten, minkä uskoo olevan väärin. Silloin pitää kiinni synnistä, eikä tartu Jumalaa kädestä kiinni. Jos päästää synnistä irti ja pitää Jumalaa kädestä kiinni, silloin on tukevalla polulla. Jumala on luonut ihmisen seksuaaliseksi olennoksi ja seksuaalisuudella on elintärkeä merkitys ihmisten lisääntymisessä ja täten Jumalan käskyn noudattamisessa. Onhan Hän sanonut: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää.” Kuitenkin meitä painaa myös vastuu. Seksuaalisuuteen liittyy valitettavasti myös kääntöpuolia. Aina kaikki ei mene suunnitellusti tai sitten suunnittelu jäi himon vallassa puolitiehen. Hyvästä voi lopulta seurata harmia, emmekä voi ennustaa tulevaa etukäteen. Jokaisen pitäisi muistaa oma vastuu ja miettiä, voiko kantaa sen.
”Todellisuudessa ihmisoikeudet menevät aina uskonnonvapauden ohi.”
???
Mitä ihmettä?
Uskonnonvapaus on ihmisoikeus. Ja miten niin todellisuudessa? Toivottavasti tulkitsen viestisi nyt väärin, mutta tekstistäsi tulee väkisinkin se vaikutelma, että on ”uskonnot, jotka ovat pitkään vaikuttaneet ihmisten seksuaaliseen käyttäytymiseen” ja sitten todellisuus. Oma tulkintani viestistäsi on se, että esimerkiksi minun kristillinen vakaumukseni on huuhaata, jota kuitenkin perinteiden vuoksi siedetään. Vaikka minä TOTISESTI uskon Jumalaan. Ja sitten on ”todellisuus” jossa minun uskonnonvapautta ei näemmä edes tunnusteta ihmisoikeudeksi. Tulkitsinko viestisi oikein?
Ja lopuksi vielä se, että kristinuskon yksi kirkkain ydin on lähimmäisenrakkaus. Se, että Jeesus rakasti meitä suuremmin, kuin me voimme koskaan kuvitellakaan. Voimme osoittaa kiitollisuutta toimimalla Hänen antamiensa ohjeiden mukaan. mm. Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Jokainen pappi varmasti jakanee tämän rakkauden kaksoiskäskyn. Jokainen pappi suhtautuu takuuvarmasti jokaiseen kunnioittavasti, Jumalan kuvana. Tänä päivänä kristillinen avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä on kova puheenaihe, joka valitettavasti meinaa jakaa ihmisiä eri leireihin. Se, ettei kannatta samaa sukupuolta olevien avioliittoa ei todellakaan tarkoita sitä, ettei hyväksyisi muita tai että pitäisi muita vähempiarvoisena.
Hei nimimerkki Swarley☕!
Kiitos pohdiskelevasta kommentistasi! Löysin sieltä yhden kysymyksen, johon kaipasit tarkennusta eli ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden suhde. Tällä tarkoitetaan sitä, että jokaisella on Suomessa laillinen oikeus valinnanvapauteen liittyen ihmissuhteisiin ja omaan kehoon – esimerkiksi vaikka avioeroon, vaikka se olisi vastoin uskonnollisen yhteisön sääntöjä.
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Kiitos tarkennuksesta! Näin on, jokaisella on oikeus päättää miten toimii Suomen lain puitteissa, vaikka se olisi uskonnollisen järjestön, johon kuuluu, ohjeita vastaan. Se, mikä aiemmassa viestissäsi oli mielestäni hieman epäsuorasti sanottu, oli se, että uskonnonnonvapaus on ihmisoikeus siinä missä seksuaali- ja lisääntymisoikeudet yms. Jokaisella on siis myös täysi oikeus olla käyttämättä (maallisen) lain suomia valtuuksia. Uskonnonvapaus ei siis ole mitenkään vähempiarvoisempi ihmisoikeus; sen noudattaminen ei riko muita ihmisoikeuksia. Tämä oli asia, jota jäin pohtimaan, että ajatellaanko uskonnonvapauden olevan jotenkin ristiriidassa muiden ihmisoikeuksien kanssa. Mutta tarkennuksesi avasi huomattavasti ajatusta edellisen viestin takana. Kiitos siitä!
Tuo ”seksuaalisuus on syntiä” on vähän uudempi näkemys, joka syntyi vasta joskus keskiajalla tai millon se syntykään. Mut iha alunperin, juutalaisuuden aikaan, (josta kristinuskokin syntyi), seksuaalisuus oli yleisesti täysin hyväksytty ja normaali asia. Vasta myöhemmin, kirkkoisä Augustinuksen aikaan, (en oo iha varma), alkoi syntymään kielteisiä näkemyksiä seksuaalisuudesta. Juutalaisuudessa uskotaan, että seksuaalisuus on yksi pyhimmistä asioista, mihin ihminen pystyy. Ja toisin kuin kristinuskossa, juutalaisuudessa kaikki seksimuodot on sallittuja. Monet leikkiikin kaikenlaisia BDSM-leikkejä ja muita sellaisia.
Joten, nauti vain vapaasti seksuaalisuudestasi hyvin mielin, se on katos muinaisten aikojen viisautta.