Hei! Olen 14-vuotias tyttö ja olen koulussa 8. luokalla. Olen jo muutaman kuukauden miettinyt omana itsenä olemista. Olen jutellut asiasta MONTA kertaa äitini kanssa. Mulla on ihana äiti, kun se jaksaa aina kuunnella mun murheita ja uskallan jo itsekin kertoa sille niistä. Mutta nyt se kysymys : Onko jokainen ihminen tärkeä, vaikka ei olisikaan oma itsensä? Siis ne, jotka ovat omaa itseään ja ne, jotka eivät ole, niin ovatko kaikki ihmiset silti yhtä tärkeitä??? Ansaitseeko jokainen ihminen onnea ja iloa elämäänsä, vaikka ei olisikaan oma itsensä? Äiti sanoo, että TOTTAKAI! Mutta mä en oikein tiedä… Toivottavasti vastaat mulle, olisin TOSI, TOSI, TOSI kiitollinen siitä. <3
mukava kuulla että sinulla on hyvä suhde äitiisi ja pystyt jakamaan näin syvälliset asiat hänen kanssaan. kysymykseesi ei ole oikeaa tai väärää vastausta: se riippuu täysin jokaisen elämänkatsomuksesta, kuinka kukin haluaa nähdä asian. eettisesti on kuitenkin hyvä ajatella että jokainen ihminen on yhtä tärkeä. voisitko kuitenkin hieman selventää, mitä tarkoitat tässä asiayhteydessä, jos joku ei ole oma itsensä?
Tarkoitan siis sitä, että onko jokainen ihminen hieno ja tärkeä ihminen, oli oma itsensä tai ei. Siis ansaitsevatko vain omana itsenä olevat hyvän ja onnellisen elämän? Kun en oikein tiedä, miten haluaisin asian ajatella. Ennen ajattelin niin, että olen huono ihminen, jos en ole oma itseni, mutta siitä tuli tosi ahdistunut olo, ehkä. Minä tavallaan pakotin itseni olemaan oma itseni ja ajattelin, että jos en ole oma itseni, en ansaitse hyvää elämää ja silloin olen huono ihminen…
Tää voi olla vähän propagandaa, mut mulla oli itellä sun ikäsenä aika samanlaisia ajatuksia (oon siis nyt 18) ja aika moneen asiaan tuli selvyys Prometheus-leirillä. Siellä sulle ei sanota mitään valmista, mutta sä voit jakaa ajatuksia ja kokemuksia muiden ihmisten kanssa, ja voin kokemuksesta sanoo, että sieltä saa sekä mielenrauhaa että pitkäaikasia ystäviä.
Mullekaan ei vielä oo todellakaan selvää, oonko mä jo ns. ”kokonainen, oma itseni” mut sinnepäin ollaan menossa. Sanoisin, että jokainen on arvokas, oli ne minkälaisia tahansa, mutta jokaisen itsensä kannalta on paras olla oma itsensä, jos ei muille, niin ainakin itselleen. Itselleen valehtelu on yksi vahingollisimmista asioista mitä mä tiän.
Mut mees tsiigaan .. ja jos tästä modataan linkki pois ni googlaile. Tällee BTW, protu ei sulje riparia pois, vaikka moni niin luuleekin. Ite nyt jälkeenpäin toivoo, et ois menny molemmille.
Toivottavasti tästä on jonkin verran apua.
[osa tekstistä poistettu]
Kiitos sinulle vastauksesta, appari!
Lähetin eilen viestin koulupsykologille ja olen pian menossa hänen juttusilleen. Koulun seinällä oli juuri mainos tuosta leiristä, josta kerroit. Voisin miettiä asiaa… Käyn tänä kesänä rippikoulun/rippileirin. Kyllä minusta on kuitenkin aina tuntunut, että olen oma itseni, mutta haluaisin ymmärtää, että olen ihan yhtä hieno ihminen, vaikka en aina olisikaan oma itseni. Keksin itselleni yhden ” mottolauseen ” ja se menee näin : ” Olen oma itseni tai en, silti hieno ihminen! ” Mutta haluaisin kuitenkin saada jonkun selvyyden tähän asiaan sen koulupsykologin avulla. Mutta olen kiitollinen, että vähän edes ” valaisit ” minua tässä asiassa. Kiitos! : )
PS! Haluaisin kuulla vielä muidenkin mielipiteitä, kiitos! : )
apparin ehdotus: prometheus-leiri ei ole varmasti huono idea. sieltä voisi löytää vastauksia joihinkin kysymyksiisi.