oon siis poika. Mun elämässä kaikki ahdistaa, kuten esimerkiksi isän melko runsas viikoloppuinen alkoholin käyttö,kusipäistä kusipäisin opettaja, talvi eli pimeys, siitäkin kai tulee sellane masentava olo. Jotenkin vaa tuntuu et onnistun aina töppäämään kaikessa kaiken, ensisijaisesti ihmissuhteissa. Mulla on kyllä kavereita, mutta ne on aina jossain. Jos mä kysyn mun vanhemmilta jossain apua, ne vaan yleensä nykyään sanoo, et en tiedä. mua itkettääkin nykyään tosi usein, ja tätäkin kirjotan vedet silmissä. tää kaikki ahdistaa ja surettaa mua ihan hirveesti. nää ongelmat voi tässä ehkä kuullostaa pieniltä, ja helposti ratkaistavilta ongelmilta.
mä en oikeesti vaan tiedä et mitä mun pitäis tehdä. mä en oikeesti kestä kohta enää. Mul on tosi kiva äitikin, mut mokasin yhden jutun, siis petin sen luottamuksen. tää on tapahtunut aikasemminkin, ja mullakin on tosi paha mieli siitä. En viitti kertoo äidille, se vaan pahottais mielensä entistä enemmän, sillä on muutenki huolia.
Toi ei kuulosta ollenkaan hyvältä! Voisitko mennä puhumaan jollekkin kuraattorille tai vastaavalle? Tiedän että kaikki aina ehdottaa kertomista mutta se saattaa auttaa. Mulla oli kanssa jokin aikaa sitten sellanen olo että ihan turhaanhan mä elän kun oat vanhemmat ei pystynyt elättää ja riitelin kasvattivanhempien kanssa koko ajan ja kavereidenkaan kanssa ei oikein mikään toiminut. Menin puhumaan kuraattorille ja aloin nähdä kaikessa paljon enemmän positiivisiä asioita. Listasin joka päivä huonoja asioita menneestä päivästä ja kirjoitin jokaista huonoa asiaa kohden kolme hyvää asiaa. Lisäksi keskityin harrastukseeni ja aloin harjoittelemaan enemmän. Voisit kokeilla tuota kirjoittamista, se saattaisi oikeasti auttaa.
Millainen opesi siis on? Mullakin oli koko alakoulun aika syvältä opet.. Voisit vaikka soittaa sinne mll nuorten puhelimeen ja kertoa sinne miltä susta tuntuu.
Pystyisitkö vihjata isällesi alkoholinkäytöstä, ja sanoa että vähentäisi sitä. Usko pois tiedän hyvin miltä vanhempien liika alkoholin käyttö tuntuu.. Mutta nyt on pääasia että saat apua! Tsemppiä!
Oon ite tyttö ja mulla on iha sama tilanne! Muo ahdistaa olla kotona tosi paljon just mun isän juomisen takia, sillä siis menee vähintää vklp joku 10 tölkkii tai perkuleesti enemmä. Koulussa kaikki menee huonosti siis kaikki opettajat vihaa muo ja tyylii matikan ope alkaa huutaa mulle joka kerta jos teen jonku pienen virheen, nykyää muo kertakaikkiaan pelottaa ollaa matikan tunneilla. Ite en oo melkee ikinä kenenkää kaverinkaa ku koulussa vaa. Nykyyän mun itsevarmuus ja tunto on iha nollassa ja itken joka ikinen ilta/yö vaikka kaverit yrittää parantaa meiltä wapissa mut ei se ikinä auta, tuntuu et mä vaa tuon niille masennusta koko ajan.. ite oon menny puhuu kuraattorille koulussa ja se on auttanu jonku verra ja äiti tuetää et käyn siellä. Ja tiiän oikeesti tunteen et toisen mielestä nää kuulostaa pikkujutuilta vaik nää on oikeesti helkutin isoja asioita itelle. Suosittelen puhuu jollekkin luotettavalle kaverille vaikka mut jos ei semmosta oo niin suosittelen mennä puhuu vaikka kuraattorille koska ne auttaa suo kaikel taval millä vaa pystyy! Kyllä sä saat nää asiat viel selvitettyy :)
Moikka!
Haluan eka sanoa että joskus asiat vaikuttaa isommilta tai pienemmiltä toisten näkökulmasta, tai muuten vaan erilaisilta, mutta kuten itse hyvin sanoit, ne vaikuttaa sen asian kokijan näkökulmasta suurilta ja sellaisilta ettei niitä voisi korjata tai parantaa. Varmaan meillä kaikilla on ollut tilanne jossa vedet on silmissä ja toinen sanoo että hei, pikkujuttu vaan älä itke.
Sulla on kuitenkin oikeus itkeä ja olla surullinenkin, siinä missä oikeus nauraa ja olla iloinen ja nyt yritän kertoa jotain ideoita millä sun olon ja tilanteen saisi paremmaksi.
En esimerkiksi usko että äitisi pahoittaa mielensä jos kerrot hänelle että sulla on huono olo, kaikilla meillä joskus on eikä siinä sinänsä ole mitään järkyttävää tai pelottavaa.
Paras juttu huonossa olossa nimittäin on, että se menee ohi :)
Voisit vaikka pyytää äitiltäsi anteeksi että petit hänen luottamuksensa kuten viestissäsi mainitsit, ja samalla vaikka halata ja sanoa että sua ahdistaa?
Tässä vaiheessa pitää sanoa että oot tosi kultasen olonen poika ja haluaisin vaan halata sua, kuulostat tosi herkältä ja sympaattiselta.
Joskus myös talvi ja sen pimeys aiheuttaa masennusta ja ainakin huonoa oloa joillekin, oletko esim. harkinnut vaikka semmoista kirkasvalolamppua jos huomaat että sulla on vähän talvimasennuksenkin oireita?
Netistä varmaan löytyy kaikenlaisia kirkasvalohoitoja sun muita joten suosittelen ainakin tutkimaan eri vaihtoehtoja.
Kerroit myös isäsi runsaasta alkoholinkäytöstä varsinkin viikonloppuisin.
Oletko kertonut hänelle asiasta ja siitä, että se ahdistaa sua?
Joskus asiat selviää nopeimmin tai jopa ainoastaan puhumalla.
Uskon että olet isällesi todella rakas ja voisi saada vähän ajattelemisen aihetta jos vinkkaisit että olet mahdollisesti huolissaan hänestä ja isäsi alkoholinkäyttö ahdistaa.
Ihan kasvotusten, kirjeellä, tekstarilla tai vaikka kertomalla ensin äidillesi tms, voisit saada ”asian päivänvaloon”.
Opettajan pitäisi (ainakin mun näkökulman mukaan) olla vähintään turvallinen ja edes siedettävä, oli opella itsellään miten huono päivä tahansa, ja myöskin oppilaiden pitäisi olla samaa opelle.
En tiedä oletko yläasteella vai ala-asteella, mutta jos opettaja esimerkiksi häiritsee koulunkäyntiä, kiusaa tai ärsyttää tahallaan, kuulostaisiko susta paremmalta vaihtaa esim. luokkaa?
Voisit ehkä vaikka kertoa opettajasta rehtorille (jos hän vaikka kiusaa, häiritsee tahallaan tms) ja miettiä miten haluaisit jatkaa.
Kaverit on kyllä suuri lahja meille ja niistä kannattaa pitää kiinni. Kerroit että sulla on kyllä kavereita, mutta he ovat aina jossain. Tarkoitatko ”jossain” esim. harrastuksia tai oloa muiden kanssa? Tällöin voisit vaikka kysyä pääsisitkö mukaan?
Myös netistä ja harrastuksien kautta löytää kavereita kun etsii :)
Vaikka jo jollekin kurssille tai läheiselle nuorisotalolle meno voi luoda uusia ystävyyssuhteita.
Sanoit että sulla on tosi kiva äiti, ole kiitollinen siitä ja harkitse, voisitko vaikka kertoa jotenkin hänelle näistä asioista? Teit jo tosi rohkean teon kun kirjoitit tänne MLLn sivuille, voisitko vaikka harkita tämän viestisi antamista ja näyttämistä hänelle jos muuten tuntuu vaikealta kertoa?
Vanhemmat on kyllä meidän lasten suoja, ainakin pitäisi olla, ja uskon että äitisi tekee kyllä paljon auttamisesi eteen jos vaan annat hänen auttaa.
Kannattaa myös muistaa että koulussa olevat koulupsykologi, -terveydenhoitaja ja -kuraattori on siellä myös sua varten ja kuuntelee jos sulla on jotain mikä painaa mieltä.
MLL:a on myös lasten- ja nuorten puhelin, kirjepalvelu sekä chat joten sinnekin voit soittaa/kirjoitella aina silloin kun siltä tuntuu! Täällä saat purkaa asioitasi ihan vapaasti ja noissa kolmessa yksityisemmässä vaihtoehdossa juttelet osaavalle aikuiselle anonyymisti jolla on vaitiolovelvollisuus.
Paljon tsemppihaleja ja siunausta sinulle! Olet arvokas ja rakastettu ihminen ja kuten sanoit, sain viestistäsi kuvan todella sympaattisesta ja herkästä pojasta.
Pidä noista piirteistä kiinni ja ole ylpeä itsestäsi! Et ole mikään töppääjä, kyllä me kaikki onnistutaan ja epäonnistutaan jostain ja virheistään oppii.
Joten mieti näitä minun ja mahdollisesti muidenkin lähettämiä ehdotuksia ja valmistaudu jo joulunviettoon :)