mun 2022-2023 on ollu ihan täyttä paskaa. ajattelin et jospa 2024 ois ns ”mun vuos” mut ei. kaikki menee päin vastoin jo heti alussa..
yhestä mun vähän vanhemmasta viestistä (se siirrettiin sinne mis päivystäjä on mukana, kai nimel ”en kestä enää” tai jtn. kato jos huvittaa.) löytyy vähän enemmän backstoryy mut selitän nyt vähä.
2022 kesällä mun perhe muutti ja vaihdoin koulua. sain olla hetken ns rauhassa ja sit mua alettiin kiusaa, mua haukuttiin, jätettiin ulkopuolelle ja musta puhuttiin pahaa. opettajii ei ois vähempää voinu kiinnostaa vaikka kerroin niille. sen takia vaihtoin sit koulua jo vitosella. olin siis kiusaamisen aikana nelosella. kiusaaminen jätti muhun jälkensä, oon tosi epävarma, ahistun melkein kaikesta, pikku jutuistakin, mul on trust issues, yliajattelen ja ahistaa tulla läheiseksi jonkun kaa ku pelkään et joku tekee taas saman kuin tää tyttö kuka oli mun isoin kiusaaja, se esitti et oli mun kaveri et aloin luottaan siihen ja sit se backstabbas mut ja alko kiusaamaan mua. sen tyypin takia about koko koulu alko vihaa mua. mä en haluu pitää esim shortseja enää, maksimi on joku t-paita mut senkin pitää olla oversize.. (sori tästä mun enkun ja suomen sekottamisest, puhun paljon enkkuu.)
Nyt täs uudes koulus musta tuntuu ulkopuoliselle ku kaikki muut on tuntenut toisensa päiväkodista.
nyt ku tulee kesä nii aattelis varmaan et kaikki ois ilosii. mä en oo. kesä tarkottaa et on kuuma. kuuma tarkoittaa et pitäs käyttää lyhyitä vaatteita. mä en halua ku ahistaa liikaa ja pelottaa et mulle nauretaan. sit en myöskään halua et äiti huolestuu.. joskus musta tuntuu et en haluis asuu kotona. mul on sillee tääl hyvä olla mut sit sillee ei. joskus tuntuu et ei oo mitään rauhaa ja yksityisyyttä, joskus tuntuu ihan yksinäiselt ja et mua ignoorataan. ennen pystyin puhuu äitille kaikesta mut nyt ei tunnu et voisin. tuntuu et se olettaa et ihan kaikki ärsytys tai paha mieli on vaa ylireagointia koska mulla alko menkat. mul oli menkat vasta vittu yhesti. yleensä ku mua ahistaa nii se tuntuu vatsassa. nyt en voi sanoo ees siitä ku se olettaa heti et se on vaa menkat. sit musta tuntuu et ketään ei vaan kiinnosta oikeesti. ei se enää edes jaksa kuunnella mun huolia, ainoo mikä merkitsee on et mun sisaruksil on kaikki ok. mun pikkusiskoki on sanonu mulle et mun pitäs tappaa itseni ja äiti puolustelee sanomalla et sitä vaa väsyttää ja se ei tajua. se täyttää 9 kesällä, se ei oo enää mikään vitun taapero. sit ku mä sanon sitä esim vaa tyhmäks ku ärsyttää, nii sit äiti suuttuu. oon ite 12 (Täytin helmikuus). ei oikeesti 3 vuoden ikäero oo ees nii paljon.. sit ku mun pikkusisko esim lyö mua tai puristaa mun käsiä silleen tosi kovaa et sen kynsistä jää jäljet, äiti vaa puolustelee sitä. sit ku mä ärsyyntyneenä VÄHÄN tönäsen sitä et saan sen kauemmas nii se suuttuu. mä tiiän et ei saa käydä käsiksi kehenkää enkä mä yleensä tee niin, mut mun sisko tekee sitä joka päivä ja sille ei suututa. sit ku mä teen jotain ihan pientä mulle suututaan. reilua. musta tuntuu et mun oma äiti ei jaksa mua enää. se välittää vaan mun sisaruksista. joskus tuntuu et mä oikeesti haluun asuu jossain muualla ku kotona, aika useinki oikeestaan. tuntuu et jossain muualla ois parempi. esim joku laitos tai jotain, en mä tiiä. mut sit toisaalta on lapsia keillä on asiat vaikeammin ja tarvis apua enemmän kun mä nii mä en periaatteessa sais ajatella näin ku mul on kaikki ”ihan hyvin”. vaik ei kyl oo, kaikki vaa luulee nii. sit joskus haluun asuu kotona ku en haluu jättää mun 3 ja 5 vuotiaita siskoja ku tiiän et ne ottaa musta vaikutteita ja oon niille tärkeä. silti tosi usein mietin et muualla ois parempi, aina ku oon esim kaverilla nii musta tuntuu et niitten vanhemmat välittää musta enemmän ku mun omat. tai et jossain laitoksessa musta otettas parempaa huolta. mut sit toisaalta en mä sais ajatella näi ku on monia keillä menee paskemmin. mut mullaki menee paskasti ku joskus haluisin vaa kuolla tai jotain ku kaikki on noi paskaa. mun paras kaveriki jätti ja kehenkään ei voi enää luottaa. en haluu syyä ees. musiikkii tulee nykyään kuunneltua noin 5h per päivä/yö ku ahistaa nii paljo.. mä en oikeesti tiiä mitä tehä, joskus tuntuu et musta pitäs oikeesti tehä joku hemmetin lastensuojelu ilmoitus että mä voisin taas voida hyvin. kaks vuotta oon joutunut kestään kaikkee tätä paskaa ja en jaksa enää pitkää. mul on vaa yks oikee kaveri oikeestaa enää. sekin asuu vähä kauempana. musta on kyl tehty jo yks lasu mut se oli vaa koulu poissaoloista.
en tiiä miten mua voi ees auttaa enää, et pitäskö tyylii vaa lopettaa tää kaikki ja olla ikuisesti 12v. mut sit toisaalta en haluu kuolla ku kaikki tuntis syyllisyyttä. vittu.
Hei ”Brownie😽”,
Kiitos, kun rohkeasti kerroit tilanteestasi ja kokemuksistasi. Oli ikävää kuulla, kuinka monenlaisia vaikeita ajatuksia ja tunteita kannat harteillasi. On kuitenkin todella hienoa ja tärkeää, että olet saanut niitä purettua tähän tekstiisi.
Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan kiusaamista. Olet toiminut rohkeasti ja ihan oikein, kun olet asiasta kertonut opettajille, mutta on kurjaa kuulla, että heitä ei tuntunut kiinnostavan ja lopulta jouduit vaihtamaan koulua. Kiusaaminen tosiaan usein jättää jälkensä ihmiseen – se voi näkyä esimerkiksi juuri epävarmuutena, ahdistuneisuutena ja vaikeutena luottaa ihmisiin. Ikävä myös kuulla, kuinka nyt kesä tuntuu vaikealta ajalta. On ymmärrettävää, että käyt läpi vaikeita ja haastavia tunteita, mutta sen haluan sanoa, että kiusaamiskokemuksesi ja vaikeat tunteesi eivät tee sinusta yhtään vähemmän arvokasta. Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet!
Ikävä kuulla myös, että sinusta joskus tuntuu siltä, että et haluaisi asua kotona, koet siellä vaikeita tunteita ja ettei sinusta välitetä, etkä enää oikein pysty puhumaan äidillesi. Kerroit myös, kuinka pikkusiskosi käyttäytyy ikävästi ja väärin sinua kohtaan. Ikävä kuulla, että olet joutunut kuulemaan tuollaista kommentointia ja kuinka siskosi käy fyysisesti käsiksi sinuun. Vaikka siskosi onkin nuorempi, niin aikuisten kuuluisi kyllä puuttua tuohon, sillä sinulla on oikeus kokea olosi hyväksi ja turvalliseksi kotonasi.
Vaikeiden asioiden keskellä voi tuntua siltä, että pystyykö kukaan tai mikään edes enää auttamaan. Apua ja tukea on kuitenkin saatavilla ja vaikeista asioista on mahdollista päästä kohti parempaa. Sinä ansaitset saada apua ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muukin! Tilanteesi kuulostaa siltä, että nyt on tärkeää, että saisit tukea.
Mainitsit, että joskus sinusta tuntuu, että sinusta pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus. Lastensuojelusta pystytään auttamaan ja tukemaan lapsia, nuoria ja heidän perheitään eri tavoilla. Lastensuojelun työntekijät käyvät tilanteen läpi ja pohtivat perheen kanssa millaista apua he voivat tarjota. Täältä voit lukea lisää lastensuojelusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/apua-lastensuojelusta/
Tukea ja keskusteluapua voi hakea myös koululta esimerkiksi opettajalta, kuraattorilta, terveydenhoitajalta tai psykologilta. Koulun oppilashuolto osaa auttaa monenlaisissa haastavissa tilanteissa, oli kyse sitten kiusaamiskokemuksista, pahasta olosta tai hankalista perhesuhteista. Kesäloma-aikana tukea voi hakea esimerkiksi nuorisotyöntekijältä. Nuorten kanssa toimiva ammattilainen voi tehdä myös lastensuojeluilmoituksen ja itseasiassa heillä onkin velvollisuus se tehdä, jos he ovat huolissaan lapsen tai nuoren turvallisuudesta tai hyvinvoinnista.
Olisi hienoa ja tärkeää, jos pystyisit kertomaan tilanteestasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Kuvailit, että suhteesi äitiisi on tällä hetkellä vaikea, mutta luuletko, että pystyisit kertomaan hänellekin rehellisesti, miltä sinusta tuntuu? Kuinka koet, ettei hän välitä sinusta samalla tavalla ja kuinka sinusta tuntuu vaikealta kotona? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit esimerkiksi kokeilla kirjoittaa kirjeen. Osaat nimittäin taitavasti sanoittaa ajatuksiasi!
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu. Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Vaikeiden tunteiden keskellä olo voi olla joskus aika toivotonkin. Synkistä ja toivottomistakin ajatuksista on mahdollista päästä ylös. Olet kaiken avun ja tuen arvoinen! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä