Käytämme evästeitä parantaaksemme sivujemme käyttäjäystävällisyyttä ja toimivuutta. Jatkamalla verkkosivuilla vierailua, hyväksyt evästeiden käytön vieraillessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton verkkosivustolla. Lisätietoja.
Ovat tarpeen sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.
Luovat tilastollista tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivua ja tiivistävät pyyntöjen toteutuksen nopeutta.
Keräävät tietoa ja analysoivat, kuinka loppukäyttäjä käyttää verkkosivuja ja mitä mahdollista mainontaa käyttäjä on nähnyt ennen vierailuaan verkkosivuilla. Koordinoivat ja mittaavat mainoksia. Käytämme yhtä tai useampaa evästettä verkkomarkkinointiin ja kohdentamistarkoituksiin sekä kiinnostuksen kohteisiin perustuvan käyttäjäprofiilin luomiseen.
Ja ainii! Sika hyvä yhä toi sun tarina, jatka vaa ku kerkeet! :)
Moikka! Ehkä osataanki lukee ajatuksii… Oot niin hyvä kirjoittaa ja otan innolla jatkoaaa!!
Moi, siit on melkein 4 kuukautta ku julkasin viimeisimmän tarinapätkän, mut oon alkanu miettii et miltä nää hahmot oikeesti näyttää ja piirtäny niistä kuvii ja tehny ajatuskarttoi semmosista pikku yksityiskohdista tähän tarinaan. Nyt oon täs kaikes vihdoin valmis ja mul on motivaatioon tehdä näitä niin tuun tekee nyt lähiaikoina aika paljonki tarinapätkii. Kiitti kaikille, jotka on kommentoinu ja kertonu mielipiteitään ja jotka seuraa tätä Iidan tarinaa.
-Hölmö! Minttu sanoi, kun tuli ulos kaapista. -Markus luulee et meet oikeesti kattoo! -Eihän luule, väitin ja jatkoin matikkaa. Kun lähdin kotiin mietin, että Minttu saattoi sittenkin olla oikeassa. Ehkä Markus luuli, että tulin oikeasti katsomaan. Kotona kysyinkin Elsalta: -Onko Aaronilla treenejä tänään? -On kuudelta, miksi kysyt? Elsa kysyi. -Ajattelin että voisin viedä sen tänään, vastasin. -Vie ihmeessä, Elsa ilahtui. On muutenkin vähän työkiireitä. Kävelin huoneeseeni hymyillen ja otin lattialta laukun jonne pakkasin lompakon, puhelimen ja avaimet. -Aaron, ootko jo pakannu sun kassin? huusin huoneestani. Olkkarista kuului vaimea kyllä-vastaus, joten päättelin sen kuuluvan Aaronille. Matka jääkiekkohallille tuntui paljon lyhyemmältä, kuin eilen. Odotin innolla pääseväni näkemään Markuksen pelaamassa.
Jääkiekkohallilla kaikki meni samoin kuin eilen. Solmin Aaronin nauhat, valmentaja aloitti pelin sekä kävelin viereiselle kentälle. Kun vihdoin olin toisella kentällä huomasin, että se oli tyhjä. Ei ketään missään. Mieleni teki soittaa Markukselle ja kysyä häneltä miksi kenttä oli tyhjä sekä missä he olivat. Jäin siihen seisomaan ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes kuulin takaani ääntä. -Iida? joku kysyi ja ihmettelin kukahan se voisi olla, sillä ääni ei ollut ainakaan Markuksen. Kääntyessäni huomasin, että puhuja oli Irina. En tiennyt miten reagoida, sillä olimmehan olleet koko syksyn yhdessä, mutta nyt hän hengasi Staceyn jengissä. Tyydyin siis toljottamaan häntä suu auki. Irinan oranssit hiukset olivat nutturalla ja hänen ripsissään oli ripsaria. Päällä hänellä oli musta toppi ja farkut. -Miks sä oot täällä? Irina kysyi ja vilkaisi taakseen. -Mä tulin viemään Aaronin treeneihin, vastasin. Irina tuijotti minua hetken ja kysyi sitten: -Miks sä kattelit äsken tyhjää kenttää? -Mä.. ööh menin vessaan, enkä löytäny oikeeta kenttää enää, valehtelin ja nyökyttelin päätäni. -Oke, Irina vastasi ja lähti vilkutellen kohti pukkaria.
Miksköhän Irina oli täällä? Olikohan Markus kutsunut senkin katsomaan, oltiinhan me kuitenkin hengattu paljon nelistään? Ei varmasti ollut. Vai?
Astuimme Aaronin kanssa ulos jäähallin ovesta, kun kuulin taas samanlaisen kysymyksen: -Iida? Tämän äänen tunnistin, se oli Markuksen. Käännyin heti ja näin tutut kasvot. -Olitko sä ollut täällä sittenkin? Mä kun luulin et et tulis, Markus kysyi ja hymyili hieman. -Joo mä vein Aaronin treeneihin, kerroin ja me molemmat katsoimme Aaronia. -Moi, Aaron sanoi hieman ujosti. -Aa, no meillä olikin ollu yläjäillä harkat tänään, Markus selitti ja jatkoi: -Mut nähdään sit huomen koulussa! -Joo, moikka! hyvästelin ja lähdin kävelemään Aaronin kanssa kohti kotia. Kotona kävin suihkussa ja söin iltapalaa. Halusin mennä tänään aikaisin nukkumaan, koska huomenna oli retki museoon.