..ja en nyt tarkoita, ettei minulle kelpaa. Tarkoitan, että äidilleni ei kelpaa mikään. Aina kun sanon, teen, ajattelen, en sano, en tee tai en ajattele jotain, heti alkaa helvetinmoinen valitus kaikesta. Jos pesen pyykit, valittaa, että olisi itse tehnyt sen paljon paremmin. Jos taas en pese, alkaa narina siitä, miksen ikinä tee mitään hänen hyväkseen. Jos saan kokeesta kympin, olin kuulemma kuitenkin luntannut. Jos taas en saa, niin kuulemma olen täysin luuseri. En jaksa enää sitä, että jatkuvasti valitetaan kaikesta, mitä en tee, ja sitten kun teen, valitetaan päinvastaisesta syystä. Haloo, olen 15, ja minulla on kotiintuloaika neljältä, joudun käyttämään ulkohousuja, puhelimessa on on joku Family, etten voi ladata mitään, ei ole edes WhatsAppia, en voi tuoda kavereita kotiin, ei ole omaa huonetta, joten istun kaiket päivät olohuoneen pöydän ääressä, en saa meikata tai laittaa edes vähän ripsaria, puhelimessa on tunnin puhelinaika, jonka jälkeen mikään ei toimi, äiti kyttää aina, mitä teen puhelimella ja milloin olen paikalla. Olen vienyt kauppaan pulloja, hoitanut naapureiden lemmikkejä, siivonnut ja vaikka mitä, ja sitten äiti tulee ja ottaa rahat itselleen, koska ”En ole ansainnut niitä”. Vittuillakseen käy vielä salaa puhelimellani, lukee hakuhistoriaa ja viestejä, ja… voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin. Kaiken lisäksi haukkuu jatkuvasti ja uhkailee jatkuvasti laittavansa minut psykologille ”mielenterveysongelmien” takia, vaikka en ole tehnyt mitään. Mitä helvettiä olen tehnyt ansaitakseni tämän? Jos nyt tiivistettäisiin asia kolmeen kirjaimeen, ne olisivat varmaan W, T ja F. Sori, taisin vähän kiroilla, mutta aivot ei vaan riitä prosessoimaan noin paskaa käytöstä… Muuten olen omasta mielestäni harvinaisen hyväkäytöksinen, mutta… joskus pitää purkaa tänne tunteita. 🤭
Toivottavasti muilla menee paremmin!
Hei!
Olen tosi pahoillani, että äitisi ei näe, kuinka paljon teet eikä tunnu olevan tyytyväinen sinuun tai tekemisiisi. Kuulostaa siltä, että hoidat hienosti omat velvoitteesi ja autat lisäksi muitakin. Jos saat jostain työstä korvauksen, se kuuluisi tietenkin sinulle eikä äitisi saisi ottaa sinulta noita ansaitsemiasi rahoja.
Samoin hän ei saisi käydä lukemassa kännykältä viestejäsi ilman lupaasi tai erityisen suurta syytä olla huolissaan sinusta tai hyvinvoinnistasi. Viestintäsalaisuus koskee myös lapsia ja nuoria. Ulkonäköön liittyvät asiat ovat myös yksityisasioitasi eli sinun kuuluisi saada itse päättää kampauksestasi, meikkaamisesta ja tyylistäsi. Totta kai vanhempien vastuulla on, että sinulla on säältä suojaava vaatetus, mutta tyyli liittyy persoonallisuuden ilmentämiseen ja siihen sinulla olisi täysi oikeus. Samoin sinulla on oikeus ystävien tapaamiseen sekä omaan rauhaan.
Uhkailu, haukkuminen ja aiheeton valittaminen on henkistä väkivaltaa eikä hän saisi toimia niin. Uskon, että siitä tulee sinulle aina tosi mälsä fiilis. Psykologilla uhkaaminenkin kuulosti kurjalta. Psykologilla käyminen ei ole rangaistus, vaan viisasta itsestä huolehtimista silloin, kun on asioita tai tunteita, joiden kanssa on solmussa ja kaipaa niiden käsittelyyn apua.
Kodin pitäisi olla sinulle turvapaikka. Sellainen paikka, jossa sinun on hyvä olla, sinuun luotetaan ja jossa saat tukea ja rakkautta osaksesi. Jos sinua kohdellaan siellä huonosti, olisi tosi hienoa, jos kertoisit siitä jollekin koulusi ammattilaiselle – vaikka terkkarille tai kuraattorille. Olisi tärkeää, että äitisi osaisi tukea sinua paremmin ja sinun olisi jatkossa parempi olla kotona ilman uhkailua, vaatimuksia, rajoittamista ja valitusta. Jokaisessa kodissa on toki omat sääntönsä, mutta niitä pitäisi tarkastella aina lapsen kasvaessa.
Jos sinulla on joku mukava sukulainen, voit myös kertoa hänelle kotioloistasi ja hän voisi jutella asiasta äidillesi. Tai voit myös joku rauhallinen hetki yrittää vielä jutella hänelle itsekin tai kirjoittaa hänelle kirjeen tai viestin, jolloin sanasi menevät ehkä paremmin perille.
Jos haluat, voit myös soittaa meille (numeroon 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan kanssamme. Yhteydenotto ei maksa sinulle mitään. Olemme täällä sinua varten!
Halauksin,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä
Haluaisin unohtaa kaikki mun traumat ja haluaisin tukea ja ohjausta. Kun näin sen, näin kuinka mun oma elämä päättyy ja näin myös miten oma kuolema tapahtuu. Kuitenkin en ansaitse kuolemaa vielä ku oon 16 vuotta. Nää asiat unohdin kertoa. Ja en tiedä mitä sanoa mun pitää mennä tuntuu vitun pahalta kerron lisää joskus
Hei V!
Kiva, kun tulit tekemään vielä tuon lisäyksen. On aivan totta, ettet ansaitse vielä kuolemaa. Kaikki voi vielä muuttua parhain päin, usko vain! Joskus vain tarvitsemme elämän varrella toisten ihmisten apua ja tukea ja ehkä nyt on sinun elämässäsi se hetki. Minkä haluat elämässäsi muuttuvan? Mitä tuo muutos vaatii? Mikä sinulle olisi parasta? Näitä kannattaa miettiä ja toimia sen mukaan.
Joskus tulee vielä se päivä, kun katsot taakse päin ja voit olla ylpeä itsestäsi, että kaikista vastoinkäymisistä ja huonosta tuurista huolimatta sinä selvisit!
Lämpimin ajatuksin
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä
Oon kuitenkin ylpeä siitä, että oon yhä maailmassa. En kuitenkaan jaksa ajatella sitä oman kuoleman tekemistä. Meiltä kuoli sukulainen oliko se ollu 2019 vai 202O, oli joku 21-23. Hän tappoi itsensä. Mun äiti itki sen iltäpäivän ja itki vielä yöllä, isästä en tiedä ku se oli Turussa työ reissulla viikon sit jatkoi matkaa. Ite en nukkunut silloin yhtään mun teki mieli mennä kuolleen sukulaisen perään. En halunnut. Heti seuraavana päivänä äiti lähti sinne turkuun missä se tapahtui.
Mä tiedän että tää ei liity mitenkään siihen että mikään ei kelpaa mutta en tiedä mihin pistän tän. Mun mielestä on kauheeta että kaikki luulee että kaikki on hyvin ja mä aina vaan hymyilen siis meidän koira kuoli 3kk sitten hän oli 14 ja mä oon vaan 11 mä itken joka yö enkä saa nukuttua jopa mun vanhemmat ajattelee että mulla on niin ihana elämä.toinen juttu on se miltä näytän oon aika iso sitten acne, eikä sekään Auta että meidän luokassa kaikki muut on niin kauniita blondeja laihoja iloisia täydellinen elämä osaa tehdä kaikkea saa kaikki pojat eikä niillä ees oo käsissä karvoja niinku W T F
Hei J,
Kiitos viestistäsi ja hienoa, että päätit kirjoittaa keskustelupalstalle!
Olen pahoillani, että olet menettänyt koirasi. Rakkaan lemmikin menetys on surullista ja siitä toipuminen voi viedä aikaa. Silloin, kun surettaa ja itkettää, niin silloin onkin hyvä antaa itkun tulla. Oletko pystynyt juttelemaan vanhempiesi kanssa koiran kuoleman aiheuttamista tunteista? Se voi joskus helpottaa, kun tunteistaan puhuu ääneen jonkun kanssa. Se voi olla myös tärkeää, että voi muistella koiran kanssa koettuja hyviä hetkiä yhdessä jonkun kanssa.
Joskus voi myös olla vaikea olla vertailematta itseään muihin ja tuntua siltä, että kaikilla muilla menee asiat hyvin. Myös ulkonäköään voi olla vaikea olla vertailematta ja erityisesti murrosiässä korostuu se, että kaikki kehittyvät hieman eri tahtiin. Ihmiset ovat eri näköisiä ja kokoisia, ja se on rikkaus, että kaikki eivät ole samanlaisia. Toivon, että näkisit, kuinka hyvä ja riittävä olet juuri tuollaisena kuin nyt olet. <3
Vaikeista asioista puhuminen voi tuntua joskus vaikealta ja silloin voi tuntua helpommalta esittää, että kaikki on hyvin. Vaikeita tunteita tulee kuitenkin aina välillä jokaiselle, eikä siinä ole mitään väärää. Sinä saat tuntea ihan kaikenlaisia tunteita, eikä sinun tarvitse olla aina iloinen.
Usein juuri vaikeisiin tunteisiin voi auttaa se, että kertoo niistä jollekin. Kun joku kuuntelee ja lohduttaa, niin sen jälkeen oma mieli voi tuntua kevyemmältä. Miltä sinusta tuntuisi kertoa ihan rehellisesti vanhemmillesi, miltä sinusta tuntuu? Uskon, että he haluaisivat tukea sinua, jos vaan tietäisivät, mitä sinä ajattelet. Jos ääneen puhuminen tuntuu vaikealta, niin joskus kirjoittaminen voi olla hyvä tapa kertoa, miltä tuntuu. Voit näyttää heille vaikka tämän viestisi tai kirjoittaa uuden tekstin, jonka näytät heille.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Olet arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä