Tuntuu masentuneelta. En tiedä, mitä asialle voisi tehdä. Tuntuu, että päivät, viikot, kuukaudet ja ennen kaikkea vuodet kuluisivat ihan liian nopeasti. Vasta äskenhän mä olin menossa ekalle luokalle. Ja yhtäkkiä siitä on jo monta vuotta…
Tuntuu, että haluaisin yhä olla se 4-6 vuotias, jolla ei ole melkein yhtään huolia, ja joka osaa nauttia hetkestä ja keskittyä just siihen, mitä tapahtuu just nyt.
Mut samaan aikaan tuntuu, että haluisin olla jo vanhempi ja silleen.
Mä en tiedä mitä tehdä. Osaatteko auttaa? Kuuluuko tää murrosikään? Onko teillä tällaista? Mitä asialle vois tehdä?🙏
mielialan vaihtelut kuuluu murrosikään, mutta jos joku alkaa painamaan mielessä niin terkkarille voi käydä juttelemassa :)
Täysin normaalii. Mulla oli toi homma kaikkein pahimmillaan joskus vitosella, enkä vieläkään oo ihan sinut sen kaa, et oon muutaman vuoden päästä virallisesti aikuinen. Ei oo mitää hätää, se menee ohi (ainakin suurimmaks osaks).
Mullakin on joskus tollasta ja se käsittääkseni kuuluu murrosikään. jos toi jatkuu pidempään niin suosittelen kertomaan jollekin aikuiselle tai kaverille. joo ei varmaan auttanu yhtää. Tsemppii, ymmärrän miltä susta tuntuu 🫶🏼
Mulla on samaa myös ja varsinkin ku haluun leikkii!! Mut ei kukaan enää leiki :(
Joo, varmaa kuuluu, tai ainaki itellä iha sama juttu.
